keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Espanja - Suomi - Espanja...

Tänään on se päivä, kun lopultakin palaan Suomeen. Tuntuu epätodelliselta. Olen nyt vajaan viikon viettänyt Kööpenhaminassa, ja tuntuu hassulta, etten tämän loman jälkeen palaakaan Valenciaan, vaan lentokone vie minut tuttuun ja turvalliseen Suomeen. Odotan kyllä kovasti kotiinpaluuta, ystäviä ja perhettä. Suomesta kaipaan lisäksi kesäjuttuja: mökkeilyä, grillailua, yötöntä yötä. Taitaa vaan olla niin, että tuon huonon sään tullessani... Mutta toivottavasti Suomi-kesään mahtuu vielä aurinkoisia ja lämpimiäkin päiviä! Rykäisen kesän heti kunnolla käyntiin Provinssirockilla ja jatkan maailman parhaassa kesäduunissa maanantaina. Suomeen paluuta odottaakin innolla, kun on paljon kivoja juttuja heti siellä vastassa.

Espanjasta jään kaipaamaan ruokaa, halpoja juttuja (shoppailu, alkoholi, taksit...), kavereita, lämpöä ja aurinkoa sekä kieltä. Espanjankielentaitoni parantui huomattavasti puolen vuoden aikana - siitäkin huolimatta että useiden kavereiden kanssa tuli käytettyä englantia. Parasta on huomata, etten enää jännitä espanjan käyttöä, ja luotan itseeni sen verran, että saan kyllä hoidettua asiani myös espanjaksi. Ennen Valenciaan lähtöäni en uskaltanut avata suutani, vaikka olenkin koko lukioajan espanjaa opiskellut ja perustiedot pitäisi olla hanskassa. Nyt tilanne on onneksi toinen, ja into kielenoppimista kohtaan on vain kasvanut! Täällä Köpiksessä ollessani huomaan, että aivot ovat jääneet espanja-asentoon. Kaupoissa ja ravintoloissa espanjankieliset ilmaukset meinaavat vahingossa lipsahtaa suusta, ja huomaan edelleen ajattelevani monta kertaa päivässä: "Miten sanon tämän espanjaksi..."

Toivon, että Suomeen palatessa pystyn jotenkin ylläpitämään kielitaitoa. Mietiskelin, josko perustaisi Jyväskylään jonkinlaisen "Espanja-kerhon", joka kokoontuisi esimerkiksi kerran viikossa puuhailemaan yhdessä ja rupattelemaan espanjaksi. Vai onko tällaista toimintaa jo? Lisäksi voisin ottaa kurssin tai pari kielikeskuksesta, jottei kielioppikaan unohtuisi. Valencia oli oiva valinta kielen kannalta - vaikka siellä katalaania (valencianoa) puhutaankin, kaikki puhuvat myös espanjaa. Toisin kuin esimerkiksi Barcelonassa, jossa katalaani on vahvempi. Lisäksi valencialaisten espanja on todella selkeää verrattuna vaikkapa Andalucian murteeseen.

Andaluciasta puheen ollen... Seuraava Espanjan reissu siintää jo mielessä. Ensi lukuvuonna minulla on edessäni opetusharjoittelut, ja tämän tiimoilta olen ollut yhteydessä Aurinkorannikon suomalaiseen kouluun, joka sijaitsee Espanjan Fuengirolassa. Olen itse asiassa aikaa sitten käynyt jopa tutustumassa kyseiseen kouluun, ja jo silloin se on jäänyt mieleen. Ilmeisesti koulu on ainoa laatuaan: muualla kuin Suomessa toimiva, Suomen perusopetuslain alainen yksityiskoulu, jolla on todistuksenanto-oikeus. Korjatkaa jos olen väärässä ja tällaisia kouluja löytyy muualtakin. Itse en ole törmännyt vastaaviin. Fuengirolassa minun olisi siis tarkoitus tehdä yksi kahden viikon pätkä harjoitteluistani keväällä 2014. Olen tosi innoissani, että tällainen mahdollisuus on, sillä äidinkielenopettajana harjoittelupaikkoja ulkomailla ei älyttömästi ole, ellei sitten erikoistu suomi toisena kielenä -opeksi. Nyt vaan peukut pystyyn, että kaikki sujuu hyvin ja saan palata Espanjan auringon alle (edes hetkeksi) jo ensi keväänä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti