keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Espanja - Suomi - Espanja...

Tänään on se päivä, kun lopultakin palaan Suomeen. Tuntuu epätodelliselta. Olen nyt vajaan viikon viettänyt Kööpenhaminassa, ja tuntuu hassulta, etten tämän loman jälkeen palaakaan Valenciaan, vaan lentokone vie minut tuttuun ja turvalliseen Suomeen. Odotan kyllä kovasti kotiinpaluuta, ystäviä ja perhettä. Suomesta kaipaan lisäksi kesäjuttuja: mökkeilyä, grillailua, yötöntä yötä. Taitaa vaan olla niin, että tuon huonon sään tullessani... Mutta toivottavasti Suomi-kesään mahtuu vielä aurinkoisia ja lämpimiäkin päiviä! Rykäisen kesän heti kunnolla käyntiin Provinssirockilla ja jatkan maailman parhaassa kesäduunissa maanantaina. Suomeen paluuta odottaakin innolla, kun on paljon kivoja juttuja heti siellä vastassa.

Espanjasta jään kaipaamaan ruokaa, halpoja juttuja (shoppailu, alkoholi, taksit...), kavereita, lämpöä ja aurinkoa sekä kieltä. Espanjankielentaitoni parantui huomattavasti puolen vuoden aikana - siitäkin huolimatta että useiden kavereiden kanssa tuli käytettyä englantia. Parasta on huomata, etten enää jännitä espanjan käyttöä, ja luotan itseeni sen verran, että saan kyllä hoidettua asiani myös espanjaksi. Ennen Valenciaan lähtöäni en uskaltanut avata suutani, vaikka olenkin koko lukioajan espanjaa opiskellut ja perustiedot pitäisi olla hanskassa. Nyt tilanne on onneksi toinen, ja into kielenoppimista kohtaan on vain kasvanut! Täällä Köpiksessä ollessani huomaan, että aivot ovat jääneet espanja-asentoon. Kaupoissa ja ravintoloissa espanjankieliset ilmaukset meinaavat vahingossa lipsahtaa suusta, ja huomaan edelleen ajattelevani monta kertaa päivässä: "Miten sanon tämän espanjaksi..."

Toivon, että Suomeen palatessa pystyn jotenkin ylläpitämään kielitaitoa. Mietiskelin, josko perustaisi Jyväskylään jonkinlaisen "Espanja-kerhon", joka kokoontuisi esimerkiksi kerran viikossa puuhailemaan yhdessä ja rupattelemaan espanjaksi. Vai onko tällaista toimintaa jo? Lisäksi voisin ottaa kurssin tai pari kielikeskuksesta, jottei kielioppikaan unohtuisi. Valencia oli oiva valinta kielen kannalta - vaikka siellä katalaania (valencianoa) puhutaankin, kaikki puhuvat myös espanjaa. Toisin kuin esimerkiksi Barcelonassa, jossa katalaani on vahvempi. Lisäksi valencialaisten espanja on todella selkeää verrattuna vaikkapa Andalucian murteeseen.

Andaluciasta puheen ollen... Seuraava Espanjan reissu siintää jo mielessä. Ensi lukuvuonna minulla on edessäni opetusharjoittelut, ja tämän tiimoilta olen ollut yhteydessä Aurinkorannikon suomalaiseen kouluun, joka sijaitsee Espanjan Fuengirolassa. Olen itse asiassa aikaa sitten käynyt jopa tutustumassa kyseiseen kouluun, ja jo silloin se on jäänyt mieleen. Ilmeisesti koulu on ainoa laatuaan: muualla kuin Suomessa toimiva, Suomen perusopetuslain alainen yksityiskoulu, jolla on todistuksenanto-oikeus. Korjatkaa jos olen väärässä ja tällaisia kouluja löytyy muualtakin. Itse en ole törmännyt vastaaviin. Fuengirolassa minun olisi siis tarkoitus tehdä yksi kahden viikon pätkä harjoitteluistani keväällä 2014. Olen tosi innoissani, että tällainen mahdollisuus on, sillä äidinkielenopettajana harjoittelupaikkoja ulkomailla ei älyttömästi ole, ellei sitten erikoistu suomi toisena kielenä -opeksi. Nyt vaan peukut pystyyn, että kaikki sujuu hyvin ja saan palata Espanjan auringon alle (edes hetkeksi) jo ensi keväänä!

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Ennen kotiinlähtöä

Ennen kuin lentoni lähti Valenciasta, täytyi hoitaa viimeiset viralliset asiat koulun kanssa. Kävin juttelemassa koordinaattorini kanssa, joka allekirjoitti Letter of Confirmation -paperini ja lupasi lähettää Transcript of Recordsin eli opintosuoritusotteeni suoraan yliopistolleni Jyväskylään, kunhan saa arvosanani kasaan. Lisäksi käväisin International Relations Officessa, josta lähettivät minulle sähköpostia, että täytyy käydä hakemassa "Certificado de Estancia" - eli aikalailla samanlainen paperi kuin tuo Letter of Confirmation. Näissä lappusissa vain kerrotaan että olen ollut täällä Valenciassa niin ja niin kauan opiskelemassa. Viimeinen tärkeä asia täytyi hoitaa kielikeskuksessa, jonne kiikutin kirjekuoren, jonka olin varustanut omalla osoitteellani sekä postimerkillä, jotta voivat lähettää todistukseni postitse, kun en ole sitä Valenciassa enää vastaanottamassa.

Sitten vaan lentolippujen tulostusta ja off you go.

Viimeisellä viikollani nautin auringosta, söin hyvin ja shoppailin viime hetken vaateostoksia. Tein kävelyretkiä ja hyvästelin tuttuja paikkoja. Tapasin myös paljon kavereita, vaikka monilla painoivat kokeet päälle.


Yllä olevat kuvat napattu koulumatkan varrelta. Noita lämpöjä voi tulla ikävä... Alla taas muutamia bilekuvia, Ensimmäisessä ollaan toiseksi viimeisenä iltanani High Cubessa, joka on yökerho satamassa, kirjaimellisesti veden päällä. Toinen kuva on Erasmuslifen järjestämistä poolpartyista, jotka olivat kyllä kehnoimmat juhlat ikinä. Järjestelyt ei toimineet, paikka oli liian pieni niin isolle porukalle, vessat järkyttävät, musiikki liian kovalla... Jotta olisi voinut nauttia, olisi pitänyt olla äärettömän kovassa kännissä, niin kuin suurin osa porukasta tuntuikin olevan. En suosittele. Mutta ilmeisesti tällaisilla juhlilla ne bilettäjä-erasmukset kalenteriaan täyttävät...

Kreisibailausta High Cubessa
Ihan hirveet allasbileet
Viimeisen päiväni vietin piknikkeillen Turiassa. Ystäviä tuli ja meni ja olin yhtä aikaa iloinen ja surullinen. Ihana päivä kuitenkin, just sellainen kuin viimeisen päivän pitääkin olla - hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa, aurinkoa ja musiikkia. Viimeisten kanssa viihdyttiin puistossa puoli kymmeneen asti illalla (aloitettiin jo puoli kahdelta päivällä), niin se aika rientää kun on mukavaa. Illalla vielä syötiin Sabrinan kanssa Taberna Rojassa, jonka jälkeen jouduinkin sanomaan viimeiset hyvästit sille päivälle. Suomesta Espanjaan lähtiessäni ei läksiäiset olleet mitenkään vaikeita, kun tiesi että tulee näkemään samat ihmiset puolen vuoden päästä. Täältä lähtiessä tilanne on toinen - tottakai toivon että näen mahdollisimman monia myöhemminkin, mutta meitä on paljon ja asumme kuka missäkin maailman kolkassa, joten todennäköisyys uudelleennäkemiseen on melko paljon pienempi kuin suomalaisten kaverien kanssa... Mutta ei kai siinä muuta kuin reissaamaan, nythän on noita paikallisoppaita ja vierashuoneita vaikka missä!

Christina ja minä

Ruta de tapa - maistuis varmaan sullekin!

Viimeisten viikkojen ohjelmaan kuului mm. paljon ruokaa. Oman asuntoni lähettyvillä olevalla aukiolla, Placa del Cedrolla, järjestetään joka keskiviikko tapaskierros eri ravintoloiden kesken. Tapa + viini- tai olutlasillinen maksavat yhteensä 2e, ja jokaisessa kierroksen kahdeksasta ravintolasta voit valita kolmen tapan väliltä mitä tekisi mieli.

Tapaskierroksen kartta.


Kierros suoritetaan siis omatoimisesti, ja se on mielestäni erinomainen tapa tutustua lähialueen kuppiloihin. Itse tykästyin erityisesti El Rinconcito del Cedro- sekä Rayuela-nimisiin tunnelmallisiin paikkoihin. La Percantassa oli ehkä maukkaimmat ruuat, ja Café Infinitossa sekä Peter Rockissa anteliaimmat viinilasilliset. Kuulin huhua, että keskustan alueella toimisi samantyyppinen tapaskierros ainakin kesäisin, mutta itselläni valitettavasti aika ei riittänyt tämän tutkimiseen.

Sinin kanssa kävimme kaupungilla hankkimassa muutamia muitakin ruokaelämyksiä ennen kuin lentokone minut vei. Illallistimme vanhassa kaupungissa kalliit burgerit paikassa, jonka nimeä en nyt enää valitettavasti muista... Hampparit olivat ihan ok, mutta hinta-laatusuhde ei kyllä kohdannut. Ravintola oli kyllä viihtyisä, ja sieltä sai burgerinsa myös eksoottisemmilla pihveillä, kuten kengurun tai biisonin lihalla...


Paremman kokemuksen tarjosi amerikkalaistyylinen diner Tommy Mel's lounasmenullaan. Älkää antako kuvan hämätä, paikka oli tupaten täynnä ihmisiä kun tulimme, nappasin kuvan poislähtiessämme jolloin suurin osa porukasta oli lounaansa jo hotkinut napaan. Hauska fiftarityylinen ravintola oli kivannäköinen ja tarjosi täyttävän lounaan suht edulliseen hintaan. Kyllä jaksoi taas shoppailla loppupäivän tämän voimalla!