maanantai 25. maaliskuuta 2013

Las Fallas

Kuvittele viisi päivää kestävä vappu, lisää joukkoon jokailtainen uuden vuoden ilotulitus, joka-aamuinen herätys kello kahdeksan rumpu- ja torviparaatin kulkiessa ikkunasi alla,  noin 2-3 miljoonaa turistia, jatkuva pauke ja rätinä, joka tuntuu ja kuulostaa siltä kuin olisit sotatantereella... Olet saapunut Valencian suurimpaan fiestaan!

 Vasemmalla valoshow, oikealla buñuelo de calabaza eli kurpitsamunkki.

Fallasta vietetään joka vuosi 15.-19.3., tosin esimerkiksi mascletat eli "äänitulitukset" alkavat jo maaliskuun alussa ja ovat jokapäiväinen ilo aina Fallasten loppumiseen saakka. Maa tärisee, ikkunat helisee... ja tulitus käy päivä päivältä voimakkaammaksi! (Yritin linkata tähän videon mutta blogger ei suostu yhteistyöhön... Mutta mene youtubeen ja kirjoita esimerkiksi mascleta valencia, kyllä löytyy räiskettä.)

Myös itse Fallasten eli erilaisten patsaiden teko aloitetaan hyvissä ajoin ennen juhlaa. Fallat ovat usein satiireja poliitikoista, urheilijoista tai muista tunnetuista henkilöistä, ja niiden avulla kritisoidaan milloin mitäkin. Mutta onhan ne myös aika vänkiä katsoa, vaikkakin niistä saa ihastella kokonaisina vain muutaman päivän ennen kuin ne tuikataan tuleen.

Falla vanhan kaupungin kauppahallin edessä.
Minä ja kaupungin suurin falla, ei mahdu kuvaan.

Fallasten viimeisenä päivänä kaikki fallat lukuunottamatta yhtä, joka säilötään museoon, poltetaan. Polttotapahtumaa kutsutaan La Cremaksi.

Kaupunki tulessa.
Falla palaa.

Kuten tästä kaikesta voi jo päätelläkin, Fallas on tulen juhla. Ihmiset saattavat esimerkiksi kokata paellansa avotulella keskellä katua. Lisäksi juhlaan liittyy olennaisesti petardot, eli pienet ja isommat pommit, joita ihan jokainen heittelee umpimähkään ympäri kylää. Itse kuljin viisi päivää säikkyen jokaista pamausta, mutta täällä ihmiset ja jopa koirat ovat täysin tottuneita tulitukseen. Ja kaikki vain voimistuu kun loppua kohti mennään. Ilotulitukset, kuten mascletatkin, ovat suurempia ja voimakkaampia joka yö ja huipentuvat viimeisen yön 45 minuutin mittaiseen spektaakkeliin, jota myös Nit del Fociksi kutsutaan.


Tulen lisäksi juhlaan liittyy uskonnollinen puoli. Tätä puolta kuvastaa esimerkiksi kukkien tuominen neitsyelle, joka on pystytetty Plaza de la Virgen -aukiolle. Kaupungissa on useita ryhmiä (casal de la falla), joilla on omat patsaansa, omat orkesterinsa ja omat falleransa, ja nämä eri ryhmät tuovat Virgenille omat kukkatervehdyksensä - kahden päivän kukituksen jälkeen puukehikko on saanut kukkapuvun ylleen.


Fallasten järjestäminen maksaa pitkän pennin, ja vähän ollaan täällä Erasmusten kanssa pohdittu, miten Espanjalla voi olla varaa kirjaimellisesti polttaa rahaa tällä tavalla... Yksi falla voi maksaa esim. 600 000 euroa, ja niitä on kaupungissa n. 400. Siihen päälle ilotulitukset, valoshowt, neitsyen kukitus... Puhumattakaan falleroiden asuista, jotka voivat maksaa jopa 8000 euroa! Fallera käyttää joka aamu 4 tuntia laittautuakseen valmiiksi, tästä ajasta 2-3 tuntia menee hiusten laittamiseen... Sitten vaan päiväksi ja yöksi marssimaan kulkueisiin kaduille, kunnes taas aamulla uusiksi. Melkonen duuni.



Fallas on juhla, jonka kreisiä meininkiä on liian vaikea yrittää kuvailla sanoin, kuvin tai edes videoin. Tämä on jotain mikä on pakko kokea. Viisi päivää putkeen juhlineena kaipaa jo uutta lomaa, että pääsee yli fallashurmoksesta ja takaisin kiinni arkeen... Onneksi ei tarvitse, koska poikaystävä saapui tänne lomailemaan ja itsekin olen siis edelleen lomamoodissa (esim. tänään menin tunnin liian aikaisin kouluun, kun ei oikein muista että koskas ne tunnit onkaan), ja torstaina jo alkaakin parin viikon pääsiäisloma minullakin, että yhtä juhlaa ja lomaahan tämä on!

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Viikonlopun rientoja

Kun parin viikon sateiden jälkeen sääolot vaihtuivat tästä...

...tähän...


...oli aika ottaa rennosti ja nauttia ulkoilmasta. Lauantaina oltiin isolla porukalla piknikillä, jonka jälkeen jatkettiin pienemmällä poppoolla tasapainoharjoittelua slaglinen kanssa ja lopuksi vielä lähdettiin Team Suomen kera kebabeille. Tapasin tandem-parterini Raquelin ensimmäistä kertaa. Tehtiin siis diili, että minä opetan Raquelille suomea ja hän minulle espanjaa. Ei huono. Tutustuin myös muihin espanjalaisiin, mikä on aivan huippujuttu, sillä lähinnä täällä on tullut hengailtua muiden vaihtareiden kanssa. Mahtava päivä siis! Sunnuntaina kävin erään dokumenttielokuvan kuvauksissa, mutta ei siitä sen enempää... Odotetaan dokkarin ilmestymistä ;) Jatkettiin sunnuntainakin slagline-harjoituksia, tässä meikäläisen taidonnäytteet edestä ja takaa:


Kuusi askelta saavutettuani olikin hyvä aika palkita itsensä pizzalla. Ensi kerralla pyrin kymmeneen!

Paisaje mediterráneo

Viikko sitten olin yliopiston järjestämällä excursiolla Valencian lähimaastossa. Reissun tavoitteena oli näyttää opiskelijoille Valencian monia maisemia: rantaa, vuoria, aurinkoa, LUNTA. Aamulla poltettiin nenät auringonpaisteessa ja illalla leikittiin lumisotaa, hah. Lisäksi ohjeistettiin ekologisempaan elämäntapaan ja infottiin kestävästä kehityksestä. Nämä pointit olivat vähän turhia itsestäänselvyyksiä useille meistä vaihtareista ("älä heitä roskia luontoon"), mutta espanjalaiset selvästi tarvitsevat vielä kouluttamista näissä asioissa - tämä näkyy jo siinä että tienvierustat ovat täynnä roskia ja kierrätys on vielä aivan lapsenkengissä.

(Pakko mainita tässä välissä: kello on kaksi kun kirjoitan tätä, joten ulkoa kuuluu tulituksen ääniä. Ihan järkky mekkala! Ja tätä kestää monta viikkoa, joka päivä kello kaksi Plaza de Ayuntamientolla on mascleta, eli ilotulitus, jossa äänet ovat pääosassa... Tervetuloa las Fallas!)

Takaisin excuun. Aluksi menimme Albuferan luonnonpuistoon veneretkelle ja vesiseikkailun jälkeen istahdimme kävelykadun kuppilaan hetkeksi.





Seuraavaksi vuorossa oli Playa de Perellonet, jossa syötiin piknik-eväitä ja osa meistä kastui aallon yllättäessä... Itse säilyin onneksi kuivana.



 Sitten kavuttiin Culleran vuorelle ihastelemaan maisemia, mm. keskimmäisen kuvan riisipeltoja.




Ensimmäisen päivän päätteeksi ajeltiin El Teularet -nimiseen paikkaan, jossa sijaitsi ekoystävällinen majapaikkamme ja jonkinlainen luomutila. Näkymät vaihtuivat yhtäkkiä kesäisistä rantamaisemista kotoisaan lumeen. Söimme maittavaa ruokaa vankilatyylisistä astioista ja yritimme vähän bailatakin, mutta väsy voitti ja painuimme suhteellisen aikaisessa vaiheessa pehkuihin. Tosin nukkumisesta teki haastaavaa se, etteivät suinkaan kaikki tulleet samaan aikaan meidän suurehkoon dormiimme nukkumaan, joten vähän väliä heräsimme yöllä kun bilettäjät palasivat kämpille.




Seuraavana aamuna oli taas mainio aamupala, jonka jälkeen lähdettiin vaeltelemaan vuorille. Hienot oli maisemat, mutta ei niin hienot että olisin jaksanut koko 15 kilometrin lenkin... Lyhyemmän lenkin valinneiden kanssa otettiin tyytyväisenä siestaa kämpillä nyt kun oli vähän hiljaisempaa, ja sitten taas syömään paellaa.




Paellan jälkeen vuorossa oli enää luomutilaan tutustuminen, ja sitten lähdettiinkin jo kotia kohti!


maanantai 4. maaliskuuta 2013

Harjoitteluhulabaloo

On ollut sen verran menoa ja meininkiä ettei ole ehtinyt kirjoittelemaan kuulumisia. Viikko sitten Siiri oli kylässä ja samaan aikaan pidimme viimein tuparit täällä kämpässämme. Oli oikein hauska ja monikulttuurinen ilta! Sunnuntainakaan ei tuntunut pahalta kun meidän pojat siivosivat koko kämpän, jes! Ensi kerralla sitten ilmeisesti meidän täytyy Manonin kanssa ryhdistäytyä tuon siivoamisen saralla... Sunnuntaina menin kuitenkin krapulaa uhmaten katsomaan illan ilotulituksia, sillä Fallas-juhlan vietto alkoi virallisesti, kun kuu vaihtui maaliskuuksi. Varsinainen Fallas on 15.-19.3. mutta käytännössä sitä juhlitaan maaliskuun alusta lähtien. Ai niin, Siirin kanssa kun käppäiltiin ympäri kyliä, satuttiin paikalle joihinkin korttelijuhliin, joissa oli amerikanrautoja näytillä ja rokki soi. Olisiko ollut joku autoviikko muutenkin, kun tiede- ja taidekeskuksessakin oli Mersut vetten päällä kuin jeesukset konsanaan:

Meset vedessä

 Viime viikon arkipäivät vietin Molín koululla Torrentissa (yksi Valencian puebloista) "harjoittelussa". Toisin sanoen istuin luokkien nurkissa ja yritin ymmärtää opettajien ja oppilaiden espanjaa ja toisinaan myös valencianoa. Seurasin eka-, toka- ja vitosluokkalaisten tunteja laidasta laitaan: matematiikkaa, kuvista, musiikkia, maantietoa... Lisäksi vietin aikaa 4-5 -vuotiaiden päiväkotiryhmässä ja kävin luokkaretkellä tokaluokkalaisten kanssa. Perjantaiksi teimme Sinin kanssa opettajille esitelmän Suomen koulujärjestelmästä, josta kaikki täällä ovat älyttömän kiinnostuneita. Kiittelivät kovasti ja ilmeisesti saivat siis selvääkin meidän puolituntisesta espanjansolkkauksesta. Viikko oli aika rankka, kun koulupäivät täällä kestävät klo 9-13 ja 15.30-17. Välissä oppilaat menevät kotiin syömään ja siestalle, mutta me jäätiin koululle syömään ja venailemaan iltapäivää, kun Torrentiin meni metrolla puolisen tuntia, joten kotiin ei välissä kannattanut lähteä. Ai niin, viime viikolla oli taas opiskelijoiden lakko keskiviikkona ja torstaina, joten tunteja ei ollut. Tämä nyt ei meitä niin kauheasti koskettanut kun oltiin joka tapauksessa harjoittelun pyörteissä eikä olisi osallistuttu tunneille muutenkaan.


 Luokkaretkikuvien lisäksi joitain huomioita joita tein viikon aikana:
- joka luokassa on älytaulu
- jos sataa, ei mennä pihalle
- koulupäivän aikana ei ole välitunteja, paitsi yksi, jonka aikana syödään kotoa tuotuja eväitä
- usein luokkaan tulee kesken tunnin joku toinen opettaja, jolloin opetus keskeytyy opettajien keskustelun ajaksi
- osa aineista opetetaan espanjaksi, osa valencianoksi
- päiväkoti ajatellaan myös osana koulua ja sielläkin lapset lähinnä istuvat sisällä pöytiensä ääressä ja tekevät tehtäviä. Aikamoinen ero suomalaiseen päiväkotiin verrattuna. Ei ihme, että lapset sitten hyppii seinille kun pieneksi hetkeksi annetaan lupa vapaaseen leikkiin.
- virheistä sakotetaan: päiväkodissa jos värittää ihmishahmon ihon väärällä värillä (esim. sinisellä), opettaja repii paperin ja käskee tehdä uuden
- täällä koskettaminen ja fyysisyys on tavallisempaa kuin Suomessa - opettajat saattavat silitellä oppilaan päätä tai kasvoja tai napata hankalasta lapsesta kiinni ja viedä hänet ulos luokasta
- Molín koulussa on ilmeisesti tavallista enemmän erityisoppilaita, autisteja jne. Kuitenkin riippuu täysin opettajasta miten erityistä apua tarvitsevat oppilaat otetaan huomioon... Toisinaan tuntui hankalalta katsoa vierestä kun erityisoppilas jätettiin oman onnensa nojaan. Ekaluokalla yksi oppilaista söi kotoaan tuomaa juustoa koko tunnin ajan, kun muut tekivät tehtäviä, jotka olivat liian vaikeita tälle yhdelle...

Sellaista esimerkiksi. Espanjalaiset oppilaat ovat kyllä energisiä ja kovaäänisiä, huhhuh. Ehkä ne välitunnit olisi ihan hyvä idea tässäkin koulussa... Viikon kohokohtana täytyy mainita Metrovalencian järjestämä luokkaretki, jossa opimme kaikenlaista metroista. Kiersimme korjaushalleissa ja valvontatiloissa, puhuimme turvallisuudesta ja tietysti ajoimme metrolla. Ja metroa! Opettajat (mukaan lukien harjoittelijat) saivat kokeilla metron puikoissa olemista, hauskaa oli ja lapset kannusti: "más rápido!" Minähän sitten painoinkin kaasua kun piti jarruttaa, kun ei tuo kielitaito ihan vielä riittänyt... Lapset taas sai kokeilla kuuluttamista junassa, ai että kun niillä oli hauskaa.

Täällä niitä metroja korjaillaan

Viikonlopun vietin yliopiston järjestämällä retkellä, jossa tutustuimme Valencian maisemiin aina rannikolta vuorille asti. Mutta tästä eräseikkailusta taidan höpistä toisella kertaa enemmän!