tiistai 19. helmikuuta 2013

Kursseista

Tällä viikolla sain lopultakin virallisen lukujärjestykseni. Parin viikon aikana kursseja ja ryhmiä on käännelty ja väännelty, kokeiltu ja hylätty. Alkuperäinen Learning Agreementinihan näytti tältä. Noista kursseista vain yksi on päätynyt lopulliseen suunnitelmaani. Mutta aloitetaanpa alusta.

Ensin totesin, että voin radikaalisti vähentää kurssimäärääni. Minun täytyy saada kasaan 30 opintopistettä tältä keväältä, siis saman verran kuin Suomessakin (5op/tukikuukausi). Mutta, saan katalaanin kurssista 4op, ja otin kielikeskuksesta espanjan kurssin, josta pitäisi tulla n. 5op. Lisäksi teen viikon mittaisen "harjoittelun" paikallisella ala-asteella (ensi viikolla!), josta saan kolmisen opintopistettä myös. Siispä tarvitsen vain kolme kurssia (alkuperäisen viiden sijaan) yliopistolta, sillä nämä täkäläiset kurssit ovat lähes kaikki kuuden pisteen arvoisia.

Kävin testailemassa eri kursseja ennen kuin tein lopullisen päätökseni siitä, mitkä haluan suorittaa. Kokeilin esimerkiksi yhtä liikunnan kurssia, joka olikin tosi mukava ja opettaja myös hirmu kiva ja puhui selkeää espanjaa (ja tiesi Jyväskylän, kiitos liikuntatieteellisen, ja oli jopa käynyt Suomessa). En kuitenkaan loppujen lopuksi päätynyt ottamaan liikuntaa, koska aavistelin, että kurssin sanasto (mm. lihasten nimet...) olisi ollut minulle haastavaa jo ihan suomeksikin. Lisäksi kävin istumassa yhden tunnin History of Schooling -kurssilla, jossa en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä opettajan puheista ja oppilaatkin puhuivat sekaisin valencianoa ja espanjaa... Ja joo, en tiedä mitä ajattelin muutenkaan - historia ja minä ei sovita yhteen. Yritin myös viihtyä alkuperäisessä listassani olevalla englannin kielisten maiden kulttuurikurssilla, ja tykkäsinkin tosi paljon kurssin sisällöstä ja muut oppilaatkin olivat tosi mukavia. Ainut ongelma oli opettaja - hänkin itse asiassa tosi sympaattinen nainen, mutta hänen englantinsa oli H-I-R-V-E-Ä-Ä! Kauhistuin, että tuollaisella kielitaidolla opetetaan tulevia englanninopettajia... Huh. Olisin ymmärtänyt paremmin jos ope olisi vain pitäytynyt espanjassa.

Lopullinen Learning Agreement lähti/lähtee (koordinaattori lähettää, en minä) Suomeen tämän näköisenä:

- Introduction to English Literature
- Teaching Foreign Language I: English
- Development in Communicative Skills in Multilingual Contexts

Lisäksi tietysti jo mainitut katalaanin kurssi, espanjan kurssi sekä harjoittelu. Valitsemiini kursseihin olen ainakin tähän mennessä ollut oikein tyytyväinen. Englannin kirjallisuuden kurssi on mielenkiintoinen ja opettajasta olenkin jo kertonut täällä. Kotitehtävinä on elokuvien katselua ja kirjojen lukemista, me likey. Englannin didaktiikan kurssia pitää koordinaattorini, joka on paitsi hyvä tyyppi, myös opettajana mainio. Viimeinen kurssi on ainut espanjaksi opiskelemani kurssi, ja vaikka tunneilla on välillä hankaluuksia pysyä mukana (käsittelemme mm. kielipolitiikkaa ja muita helppoja aiheita), niin pidän kurssista. Olen jo saanut kerrottua Suomen kielipolitiikasta espanjaksi ja opettanut koko luokalle suomea, hah! Vaikka olisin voinut päästää itseni kurssien suhteen paljon helpommallakin, nämä valinnat tuntuvat hyviltä nyt. Katsotaan sitten uudestaan miltä tuntuu, kun kotitehtäviä alkaa kertymään ja kokeet painaa päälle...

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Pari sanaa liikennekäyttäytymisestä

Espanjalaisten tapa liikkua on hämmentävä. Kävelijöillä ei ole kiire minnekään, joka paikkaan löntystellään rauhassa, pysähdellään jutustelemaan, tukitaan koko jalkakäytävä. Silti aina tilaisuuden tullen mennään päin punaisia. Kukaan ei myöskään väistä vastaantulijaa, ei koskaan. Ihmettelen miten espanjalaiset pääsevät toistensa ohi kohdatessaan, sillä itse en ole vielä kertaakaan törmännyt ihmeeseen nimeltä väistävä valencialainen.

Autoilijoilla sen sijaan on kiire, aina ja kaikkialle. Aikaisemmin olen saanut sellaisen kuvan, että Espanjassa autoilijat ottavat kevyen liikenteen hienosti huomioon, antavat tilaa ja pysähtyvät joka kerta kun näytät vähänkään siltä että aiot seuraavan vartin sisällä ylittää katua. No, ei täällä. Autot tulevat tuhatta ja sataa ja tulevat myös päälle jos et väistä. Ja SILTI nämä hullut kävelijät ja pyöräilijät rynnivät päin punaisia!

tiistai 12. helmikuuta 2013

Calpe & Alicante

Hellurei ja hellät tunteet!

Sunnuntaina suuntasin Happyerasmus-toimiston järjestämälle päiväreissulle kohti Alicantea. Lähtö oli klo 9 aamulla, ja meitä oli kaikkiaan kolme bussillista matkalaisia. Arvata saattaa, että ihan ajallaan ei päästy lähtemään... Jotenkin aina unohdan ottaa huomioon tämän "espanjalaisen aikakäsityksen", ja turhaudun kun itse olen ajoissa ja joudun odottelemaan muita.

Ennen Alicantea pysähdyimme Calpe-nimisessä paikassa, jossa meitä odotti (omasta mielestäni) päivän kohokohta: Peñon de Ifach. Tämä on siis Espanjan ja ehkä koko Euroopan pienin luonnonpuisto (45 hehtaaria), ja siellä sijaitsee samanniminen 332 metriä korkea kalkkikivimöhkäle, joka muistuttaa hieman Muumien mörköä.

Peñon de Ifach

Tottakai oli ehdottomasti päästävä huipulle asti! Mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty... Aluksi polku oli kapea, mutta helppokulkuinen ja kivetty. Kunnes tuli vastaan onkalo...

Tunnelin päässä näkyy valoa!

Onkalossa ei tosiaankaan nähnyt mitään, ja kalkkikivi oli ihan törkeän liukasta! Ei auttanut kuin pitää kiinni seinäköysistä ja hivuttautua eteenpäin. Tunnelin jälkeen matka vasta riemukkaaksi muuttui. Hyvästi polut ja turva-aidat, tervetuloa satojen metrien pudotukset mereen ja liukkaat jalansijat. Seuraavaksi havainnollistava kuvapari. Vasemmalla polku ennen tunnelia, oikealla tunnelin jälkeen (tosin paljon pahempiakin paikkoja tuli kivuttua, välillä piti ihan oikeasti pitää molemmin käsin kalliosta kiinni ja kiivetä).


Mutta kuten kuvien hienosta käsittelystä huomaa (hehheh, kuvat napattu kavereilta), ennen onkaloa oli harmaata ja tylsää, tunnelin jälkeen aukeni paratiisi! Ehehee. Mutta ihan totta puhuakseni, oli kyllä kaiken sen kapuamisen ja sydämentykytysten arvoiset maisemat! Joka puolella näkyi sininen meri, ja myös sää suosi kiipeilijöitä. Hullut espanjalaiset raahasivat huipulle vauvojaan ja koiriaan, en ymmärrä miten onnistuivat siinä, itselläni oli täysi työ pitää huolta etten itse astu harhaan...

Lokkikin ihailee näkymiä.

Toisella puolella rantamaisemia...


Ja toisella puolella satama.

Huipulla on helppo hymyillä!

Alicantesta ei jäänyt paljon sanottavaa - saavuimme sinne aikataulusta noin kaksi tuntia myöhässä, mikä tarkoitti että omaa aikaa ei olisi jäänyt ollenkaan. Tutustuimme tunnin ajan Santa Barbaran linnaan, mikä olisi ollut varmasti paljon mielenkiintoisempaa, jos ei olisi ollut älytön nälkä ja olisi pystynyt keskittymään oppaan kertomuksiin. Linnan jälkeen tarjolla oli opastettu kävelykierros Alicanten keskustassa, mutta me nälkäiset suomalaistytöt skippasimme opaskierroksen ja painuimme ravintolaan!

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Ensimmäinen koulupäivä

Rakas päiväkirja. Minun ensimmäinen koulupäiväni oli tänään. Oikeastaan koulu on alkanut jo maanantaina (ja fukseilla jo viikkoa aiemmin), mutta minä painin kurssivalintojeni kanssa niin kauan että aloittelin vasta tänään. Ja mikä aloitus se olikaan...

Olin aamulla superväsynyt, koska teimme eilen illalla ruokaa kämppisten kanssa ja illastimme puoleen yöhön asti. Seiskalta kuitenkin ylös ja jännittyneenä kohti koulua. Löysin oikeaan luokkaan helposti, mutta paikalla oli vain minä ja kaksi muuta vaihto-opiskelijaa. Noin 45 minuutin kuluttua saapui opettajamme, joka totesi ettei tänään ole opetusta, koska opiskelijat ovat lakossa. Ilmeisesti opiskelijat vastustavat hallituksen aikomusta laskea joitain opiskelijoiden saamia etuuksia. Kysyin opettajalta, onko kaikki tunnit peruttu, johon opettaja ei osannut sanoa juuta eikä jaata, mikä tarkoitti sitä että jokainen tunti piti käydä erikseen tarkistamassa. 2/3 päivän kursseistani oli peruttu, mutta viimeiselle saapui kourallinen opiskelijoita ja opettajakin. Jee!

Kyseinen kurssi on johdatus englannin kirjallisuuteen, ja jouduin ottamaan aikataulullisesti ärsyttävän ryhmän kun ensimmäinen vaihtoehtoni oli täynnä. Tämä takaisku harmitti eilen todella paljon, mutta tänään ei harmita enää yhtään - sain nimittäin huikean mahtavan opettajan ryhmänvaihdon myötä! Herra on nimeltään Juan, opettanut englannin kirjallisuutta n. 35 vuotta ja näytti tyypilliseltä kirjallisuuden proffalta silmälasit kaulassaan roikkuen ja harmaa tukka liehuen. Alkuun hän totesi, että Harry Potter ei ole hyvää kirjallisuutta ja olemme täällä tarkastelemassa, mikä sitten on. Lisäksi hän kertoi, että hänellä on tapana kertoa paljon vitsejä, mutta vitsit ovat joka luennolla samat vuodesta toiseen (paikallinen Tuomo Visti siis, seinäjokiset huomio), paitsi poliittiset vitsit jotka uusiutuvat vuosittain. Juan puhui sekaisin espanjaa ja englantia, mutta sanoi, että loput luennot tulevat olemaan englannniksi. Mutta luennoilta saa olla poiskin, ei haittaa. Lukeminen on tärkeintä. Kannattaa lukea paljon. Kokeistakaan Juan ei niin välitä, mutta koska ollaan yliopistossa, on sellainen oltava. Loppukoe tulee koostumaan kahdesta kysymyksestä, teoreettisesta ja soveltavasta. Tavallaan kurssiarvosana määräytyy näiden kahden kysymyksen keskiarvosta, mutta lisäksi on tehtävä lukuraportteja klassikoista joita luemme. Näitä raportteja ilmeisesti saa tehdä rajattoman määrän, ja niillä voi nostaa kurssiarvosanaansa. Toisin sanoen on mahdollista läpäistä kurssi ilman että tekee loppukoetta ollenkaan... (Lisäksi Juan paljasti, ettei ole koskaan reputtanut ketään - koska hän ei pidä siitä. Toisaalta, myöskään korkeinta arvosanaa ei häneltä kukaan saa.)

Tällaista tänään. Huomenna lakko jatkuu, mutta ei mulla koulua olisi muutenkaan. Perjantaina sitten uusi yritys!

tiistai 5. helmikuuta 2013

Oceanogràfic

Aikaisemminkin mainitsemastani Valencian tiede- ja taidekeskuksesta löytyy myös Euroopan suurin akvaario, Oceanogràfic. Tänä vuonna akvaario täyttää 10 vuotta, ja juhlan kunniaksi helmikuun aikana fisuja pääsee ihastelemaan joka sunnuntai huokeaan 10 euron tarjoushintaan (normihinta aikuiselta lähes 30e). Siispä tuumasta toimeen, lähdimme Sinin ja Fabin kanssa heti ensimmäisenä mahdollisena alennussunnuntaina liikkeelle. Harmittavasti emme nähneet aivan kaikkea, sillä esim. merileijonat sun muut mursut olivat jossain evakossa tilojen remontin takia, ja kilpikonnat olivat lämpimässä talvea piilossa. Muutenkin paikka oli pieni pettymys, sillä odotukset olivat korkealla - ihan kiva, mutta ei mikään super. Olisi kuitenkin harmittanut jos en olisi käynyt ja nyt olen iloinen että maksoin vain sen 10 euroa. Mukava päivä joka tapauksessa ja sää suosi! Tässä hieman kuvasaldoa merimaailmapäivästä.

Arkkitehti Félix Candelan suunnittelemia Oceanogràficin rakennuksia.


Hämähäkkirapu
Fabi ja monsterikala
Meduusat ja randomjäbä
Uinuvat ankat
 

Tältä voi aallot näyttää vuonna 2065... Ethän heitä roskiasi mereen!

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Kansainvälistä ruokaa

Perjantaina, viimeisen varsinaisen kielikurssipäivän kunniaksi, olimme sopineet että jokainen tekee jotain omalle maalleen tyypillistä ruokaa. Meidän suomikolmikko päätti leipoa karjalanpiirakat munavoin kera ja korvapuusteja jälkkäriksi. Jälleen kerran kiitokset Sallan suuntaan, kun toi minulle ylimääräiset ruisjauhonsa, ei olisi muuten karjalanpiirakat onnistuneet. Minunkin piti Espanjaan asti matkustaa rypyttämään ensimmäiset piirakkani...

Ekat itetehdyt karjalanpiirakat, oujee!

Herkut menivät kaupaksi odotetulla tavalla - vain muutamia yksilöitä sain tuoda kotiin kämppiksille maisteltavaksi (olin muuten ekstrahyvä kämppis perjantaina, pullien lisäksi imuroin koko kämpän, hyvä meitsi!). Mietiskeltiin, kuinkahan paljon enemmän olisi ollut kotiinviemisiä jos olisimme valinneet perinneruuiksi esimerkiksi mämmin ja mustanmakkaran... "In Finland we have this thing called foods which look like poo."

Joulu on taas, joulu on taas... ylijäänyt riisipuuro päätyi lounaslautaselle.

Myös muiden maiden perinneruuat katosivat nälkäisten kurssilaisten massuihin ennätysvauhtia. Tarjolla oli mm. tagliatelle al ragua (eli pasta bolognesea - mutta tällä nimellä kyseistä annosta ei Italiassa tunneta!), torta tenerina eli suklaatorttua (myös Italiasta), moussakaa (Kreikka), gulassikeittoa (Unkari), omenapiirakkaa, jotain leipäpalleroita, peruna-kurpitsakeittoa, maissisalaattia ja perunasalaattia (kaikki Saksasta - ehkä), pannukakkuja Itävallasta, ja Tsekin ja Slovakian yhteistyöstä syntyi jotain perunakakkusia joiden välissä oli kananmaksaa tomaattikastikkeen, sipulin ja jugurtin kanssa sekä ainakin omenaa ja pähkinöitä sisältävä jälkkäri. Lisäksi oli valencialainen suklaapiirakka. Ähkyä ei voinut välttää. Tämän herkuttelijan kunniamaininnat menivät moussakalle, maissisalaatille, omenapiirakalle ja Italian tytöille!

Ruokatarjoilut.

Perjantai-illan ohjelmassa oli bailausta paikassa nimeltä La3!, ja mukavaa oli. Niin mukavaa, että unohdin että piti lähteä aikaisin, koska lauantaina oli luvassa koko päivän excursio. Onneksi Fabi huolehti aikataulusta ja olin kotona jo maltillisesti puoli viiden aikaan. Aamulla ysiksi rautatieasemalle ja retki Saguntiin voi alkaa. Sagunt on pieni kylä puolen tunnin junamatkan päässä Valenciasta. Siellä ei ole muuta kuin linna. Sitä linnaa sitten tutkittiin tuntitolkulla, jonka jälkeen vietettiin darrakoomaushetki roomalaisella teatterilla.

Minä, Fabi ja Zorka siestalla Saguntissa.

Lisäksi käytiin pienessä Saguntin historiasta kertovassa museossa, jonka jälkeen alkoi päivän kohokohta: ruokailu! Oli viimeisen päälle hyvät sapuskat ja hieno ravintola. Alkuruuiksi saatiin sekä kala- että sinihomejuustosalaatteja, pääruuaksi ankkarisottoa tai paellaa tai mitä olikaan, ja jälkkäriksi valkosuklaakakkua jäätelön kera. Maistoimme myös gin tonic -jäätelöä, joku kuvaili tätä saippuaiseksi mutta ehkä kuvaus viittasi enemmän jäätelön mintunvihreään väriin kuin makuun... Jännän makuista joka tapauksessa, ei tästä ehkä uutta suosikkijädeä tullut.

Edessä vasemmalla Maria, oikealla Nuria, ihanat opemme!

perjantai 1. helmikuuta 2013

Kielestä ja sen vierestä

Tällä viikolla on ollut kiirettä. Tavallisten kielikurssituntien lisäksi on ollut vaikka mitä oheistoimintaa EILC:n järjestämänä. Dubbaustyöpaja, teatterityöpaja, runoilta ja "language exchange dinner", muun muassa. Pakko kyllä kehottaa kaikkia Erasmus-vaihtoa harkitsevia: menkää EILC-kielikurssille! Se on niin paljon muutakin kuin uuden kielen oppimista - parhaana antina tietysti uusiin mahtaviin ihmisiin tutustuminen, mutta siinä sivussa myös ilmaiset excursiot ja illalliset viineineen sekä erilaiset työpajat ovat erittäin jees ja antavat esimakua vaihtokohteen kulttuurista melko monipuolisesti.

Teatterityöpaja erityisesti oli mainio. Täällä Valenciassa toimii teatteriryhmä nimeltä Escena Erasmus, jonka kautta voi osallistua erityisesti vaihto-opiskelijoille suunnattuun teatteritoimintaan. Omassa työpajassamme teimme teatteriharjoituksia katalaaniksi (tietysti), mutta yleensä Escena Eramus toimii espanjaksi. Työpajan jälkeen saimme lisäinfoa ryhmän toiminnasta, ja tarjolla on muun muassa rentoa espanjan kielitaidon kehittämistä teatterin keinoin (tähän ryhmään ajattelin itseni työntää jos vain suinkin onnistuu), improkurssi (!!) ja ryhmä, joka tekee lukukauden aikana jonkin isomman teatteriproggiksen. Huisia.

Kielitaitoa sai treenata myös language exchange dinner -tapahtumassa, jossa söimme illallista vapaaehtoisten katalaania (ja espanjaa) puhuvien paikallisten nuorten kanssa. Itse tykkäsin tapahtumasta kovasti, minun pöytäseurueeseeni kun sattui todella mukavia tyyppejä. Kävi myös ilmi, että vieressäni istunut valencialainen tyttö seurusteli pojan kanssa, joka oli juuri lähtenyt vaihtoon Kööpenhaminaan ja joka ilmeisesti vieläpä opiskelee samaa alaa kuin oma poikaystäväni. Kuinka pieni voi maailma olla...!

Hoidin myös koulun alkuun liittyviä juttuja pois alta, kävin tapaamassa koordinaattoriani, joka on maailman mukavin ja avuliain mies ja puhui myös erittäin hyvää englantia (englanninope kun on), mikä auttoi tärkeimpien seikkojen ymmärtämisessä. Yleisesti ottaen muiden tiedekuntien vaihtokoordinaattorit eivät puhu englantia kovin hyvin. Lisäksi tein visiitin yliopiston kielikeskukseen, josta toivottavasti saan otettua espanjan kielikurssin (maksaa 60e + tasokoe 5e). Ensi maanantaina on tasokoe, sitten tiedän mihin ryhmään sijoitun ja millainen tulisi olemaan kurssiaikataulu. Yritin kysellä, montako opintopistettä kielikurssista saa, mutta mies kielikeskuksessa kertoi, että "ninguno", eli suoraan ei yhtään, mutta kehotti kysymään kotiyliopistosta josko sieltä sitten kuitenkin jotain noppia antaisivat. Kurssissa on 60h lähiopetusta, joten kuvittelisin, että parit opintopisteet sillä lunastaisi. Vamos a ver!