tiistai 29. tammikuuta 2013

Planes y otras cosas

En tiedä onko se tämä ilmasto vai mikä mutta koko ajan meinaa väsyttää. Olenkin tänään pohtinut uudemman kerran kurssivalintojani ja yrittänyt löytää sellaisia aikatauluja, ettei tarvitsisi liian aikaisin nousta sängystä... :D En ole vielä päätynyt mihinkään lopulliseen kurssilistaan, mutta ilmeisesti yliopistolla onkin sellainen käytäntö, että ensimmäiset pari viikkoa saa rauhassa kokeilla eri kursseja kunnes pitää päättää mitkä aikoo lopulta suorittaa. Yritin epätoivoisesti saada joko perjantain tai maanantain kokonaan vapaaksi, jotta voisin ilman huolen häivää reissata pitkiä viikonloppuja milloin missäkin. Mutta ei, ei onnistu. Ei auta sitten kuin skipata muutamat koulupäivät silloin kun tahtoo matkustaa. Tällä hetkellä olisi suunnitelmissa tavata Kööpenhaminassa Erasmus-vaihtoaan suorittava poikaystävä jossain päin Eurooppaa. Ei muuten ole mitenkään erityisen helppoa etsiä lentoja, kun kriteereitä on oikeastaan pelkkä edullisuus sekä Tanskasta että täältä Espanjasta... Saa nähdä minne lopulta päädytään vai päädytäänkö minnekään.

In other news, meillä on vihdoin lisää kämppiksiä! Tai siis kohta on, huomenna muuttaa toinen, Lars (Tanskasta), ja myöhemmin tällä viikolla saapuu Petter (Norjasta). Ollaan sitten poikien kanssa pohjoismainen ylivoima tässä taloudessa. Ihan kiva saada lisää elämää taloon, mutta vähän tietysti jännittääkin että miten lähtee arki sujumaan uusien tyyppien kanssa, varsinkin kun Petteriä en ole tavannut edes ollenkaan. Ja tuntuu että kaikki kolme kämppäkaveriani puhuvat paljon sujuvammin espanjaa kuin minä, mikä on tietysti toisaalta hyvä juttu minun kannaltani (= opin paremmin), mutta välillä saattaa olla vähän ulkopuolinen olo kun muut ymmärtää ja minä en, tai sitten ymmärrän kyllä, mutten osaa osallistua keskusteluun... Mutta kielitaitoahan tänne on tultu parantamaan joten ei auta kuin yrittää!

perjantai 25. tammikuuta 2013

Paella, arroz negro, sangria y horchata

Tänään oli vähän erilainen kielikurssipäivä. Menimme nimittäin Valencia Club Cocina -nimiseen mestaan oppimaan valencialaista kokkausta. Ensin kävimme visiitillä viereisessä kauppahallissa, josta saimme tarvittavat ainekset ruokiimme ja juomiimme sekä kaikenlaista infoa, josta suurinta osaa en ymmärtänyt, koska kokkiopemme puhui suurimmaksi osaksi valencianoa.

Tästä se lähtee!
Kokki, Christina ja meikä sekä valmistumassa arroz negro.
Kalalientä arroz negroon.
Oikeaoppinen riisinmittaus: paellapannun kahvasta kahvaan.
Horchata! Vieressä juomaan käytettävät tiikeripähkinät (chufas).
Ylpeä ryhmä paellansa kanssa!
Valmis annos, makea horchata odotti vielä jälkkäriksi pääsyä.

Paella valencianaan tulee yleensä sekä kania että kanaa, mutta meidän versiossamme käytettiin lihana pelkkää kanaa. Paella valenciana oli paljon suolattomampaa kuin vieressä oleva arroz negro, musta riisi. Mustaan riisiin tuli kalmareita, joita "pääsin" ensimmäistä kertaa elämässäni käsittelemään... Niljaisia otuksia! Ruuan väri tulee kalmarin musteesta. Horchata on maidon näköinen, mutta ei todellakaan maidon makuinen juoma (hyvää silti)! Tiikeripähkinöistä, vedestä, sokerista ja kanelista valmistettu juoma on hyvin makea ja erikoinen, en ole koskaan maistanut vastaavaa. Buen provecho!

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Paketti kotoa

Tänään tuli perille odotettu paketti koto-Suomesta! Se viipyi viikon matkallaan, ei siis mielestäni liian pitkään. Postipate toi paketin ovelle asti, ja ymmärsin hänen espanjastaan sen verran että minun täytyi kuitata paketti vastaanotetuksi. Hämmentävään koneeseen sitten raapustin allekirjoitukseni jollain tietokonekynällä (hienosti tiedän nämä tietotekniset termit) ja lisäksi vaadittiin passin numero. Kun nämä kuittaukset oli hoidettu, posteljooni oli tyytyväinen ja minä sain pakettini. Tässä ihana sisältö sängylleni levitelt... ei vaan siis tietenkin aseteltuna esteettisesti:


Piilarit & piilarineste, jotka eivät ehtineet mukaani kun lähdin, joululahjavillasukat (yhdet kun olen jo täällä ollessani kuluttanut puhki) ja yllärinä Fazerin suklaata ja kuumavesipullo lämmittämään mieltä ja kehoa! Kyllä nyt kelpaa!

Fiesta y siesta

Tämä arkiviikko on tavallista lyhyempi, sillä 22. päivä tammikuuta Valenciassa juhlitaan San Vicente Mártir -nimistä heppua, joka ilmeisesti koki marttyyrikuoleman vuonna 304. Tämän verran ymmärsin. Joka tapauksessa juhlan kunniaksi oli tiistaina vapaapäivä. Tämä tietysti tarkoitti meille opiskelijoille maanantaina bileitä ja tiistaina koko päivän kestävää siestaa...

Suunnattiin maanantaina kreikkalaisen Christinan ja puolalaisen Kasian luo etkoilemaan, espanjalaiseen tapaan vasta siinä kympin pintaan illalla. Oli hurjan hauska ilta, mutta yksi negatiivinen asiakin täytyy mainita: nimittäin se täällä hyvin yleinen tapa, että ihmiset tupakoivat sisällä... Onneksi omassa huushollissani tuota ei tapahdu (enää), kun mainitsin kämppikselleni etten itse polta ja olisi mukava jos sisällä ei polteltaisi. Manonkin on ilmeisesti ihan hyvillään tästä järjestelystä, koskapa sanoi tässä yksi päivä että hänen tupakanpolttonsa on huomattavasti vähentynyt, koska ei enää polta sisällä.

Etkoilut sujui mukavasti ja kahden aikaan päästiin lähtemään yökerhoa kohti. Mentiin Mya-nimiseen paikkaan, joka sijaitsee taide- ja tiedekeskuksessa (Ciudad de las Artes y las Ciencias). Myaan pääsi ilmaiseksi sisälle ennen puoli kolmea, kunhan oli laittanut nimensä Facebookista löytyvään listaan. Tämä käytäntö on aika yleinen täällä, tosin pätee vain naisiin. Miehet joutuvat ilmeisesti yleensä maksamaan pääsymaksun, mutta saavat sitten kylkiäisiksi oluen tai muun juoman. Miestenkin kannattaa kuitenkin pistää nimi listaan, sillä ilman sitä pääsymaksu on kalliimpi eikä kai sisällä kaupanpäällisiäkään.

Todistusaineistoa etkoilta.

Myassa viihdyin noin viiteen asti, mikä on espanjalaisittain melko vähän - klubit ovat yleensä auki johonkin kahdeksaan asti aamulla. Itse olin kuitenkin tyytyväinen suoritukseeni, kun Suomessa olen helposti jo kahden aikaan valmis petiin! Lähdin kotia kohti yhtä matkaa saksalaisen Kathan kanssa, käveltiin läpi taide- ja tiedekeskuksen ja pysähdyttiin valokuvaamaan - oli nimittäin melko hieno näky yövalaistuksessaan. Valenbisi-pyörillä kotimatka sujui nopeasti ja parkkipaikkojakin oli yllin kyllin tarjolla, varmaan kun olimme niin "ajoissa" liikkeellä.

Öinen Ciudad de las Artes y Ciencias.

Kuvat ovat laadultaan mitä ovat, koska kännykkäkamera on se, millä täällä itse kuvailen. Jotkut kuvat voivat olla kavereiden paremmilla kameroilla otettuja ja olen sitten Facebookista ne napannut omaan talteen, mutta pääasiassa laatu ei päätä huimaa. Mutta kuten huomaatte, nyt olen oppinut miten kuvat siirretään kännykältä koneelle, jee!

lauantai 19. tammikuuta 2013

Parles català?

Katalaanin kielikurssi on ylittänyt odotukseni. Ajattelin ensinnäkin, että en tule ymmärtämään mitään, että katalaani on ylitsepääsemättömän vaikeaa, ja että tulin kurssille vain tutustumaan uusiin ihmisiin, enkä niinkään oppimaan uutta kieltä. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Vasta muutama päivä kielikurssia takana, mutta olen ihan innoissani! Aakkoset ja numerot on opeteltu, samoin muita perusasioita, kuten tervehdyksiä ja kysymyksiä:
Hola, com va això? (Hei, mitä kuuluu?)
A reveure! (Näkemiin!)
Com et dius? (Mikä sinun nimesi on?)
Quants anys tens? (Kuinka vanha olet?)
Pots repetir, per favor? (Voitko toistaa?)
Ja niin edelleen...

Kaksi ihanaa ja innostunutta katalaanin opettajaamme puhuvat meille pelkästään katalaania, ja silti, jo heti ensimmäisenä päivänä, ymmärsin puheesta oleellisimman. Katalaani vaikuttaa ranskan ja espanjan (ja italiankin?) sekoitukselta, joten aikoinaan opiskellusta ranskastakin on nyt paljon hyötyä. (Ranskan kielitaidosta on apua myös kotona, sillä ranskalainen kämppikseni antoi minulle lainaan matkaoppaan, joka käsittelee Barcelonaa, Valenciaa ja Murciaa - ranskaksi tietenkin.)

Meillä onkin kotona vilskettä tänä viikonloppuna, kun kämppiksen (ex-)poikaystävä tuli visiitille, ja Salla ja siskonsa myös minun vieraikseni Alcoista. Onneksi on vielä noita vapaita huoneita ja sänkyjä, joten tilaa riittää! Oltiin vieraideni kanssa tänään päivällä Valencian keskustassa ilmaisella kävelykierroksella. Vaikka oli ikävä tuulinen ja sateinen sää, kierros oli tosi mukava ja mielenkiintoinen! Kuultiin paljon Valencian ja Espanjan historiasta, mm. että Valenciaan on perustettu maailman ensimmäinen mielisairaala. Äsken tytöt lähti vielä käymään jossain museossa ja ehkä muuallakin, mutta meikäläinen jäi lepäilemään. Tänään olisi illalla vielä ne pre-fallas -bileet, mutta saa nähdä jaksanko lähteä, on vähän uupunut ja nuutunut olo. Tämä koko ajan ohjelmaa -meininki on kyllä ihan kivaa, eipähän tule tylsää ainakaan, mutta välillä ahdistun kun kielikurssikaverit ovat koko ajan suunnittelemassa seuraavaa ohjelmanumeroa ja reissua ja juhlaa ja milloin mitäkin - minä viihdyn myös itsekseni oman kodin rauhassa ja kaipaankin aika paljon myös omaa aikaa... Jonkinlainen tasapaino on yritettävä löytää tässäkin asiassa.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Infopläjäys

Pientä flunssanpoikasta pukkaa joten jätin tänään kielikurssin väliin. (Ei, asiaan ei mitenkään vaikuttanut se, että tänään olisi kurssilla videokuvattu meitä ja meidän mahtavia katalaanin taitojamme...) Onneksi sää on jo vähän lämpenemään päin, mutta tuo pirun tuuli kyllä viilentää tehokkaasti - siitä tämä nuhaisuuskin varmaan johtuu. Onneksi on vino pino lääkkeitä mukana. Vielä toissapäivänä viikonlopulle luvattiin yli kahtakymmentä astetta, mutta nyt on taas säätiedotus muuttunut ja kylmää on, ehkä jopa sateista huomenna... Suunniteltiin huomiselle piknikkiä mutta saas nyt nähdä onnistuuko. Huomenillalla on kuitenkin säästä huolimatta luvassa pre-fallas fiesta, jonne on tulossa sekä erasmus-opiskelijoita että paikallista väkeä.

Tiistaina kävin Happy Erasmus -toimistossa, josta saa ilmaiseksi Eramus-kortin ja tämän avulla sitten voi ilmoittautua halvoille reissuille ympäri Espanjaa, ilmaisille opastetuille kierroksille Valencian keskustaan ja juhliin ynnä muihin vapaa-ajan aktiviteetteihin. Keskiviikkona taas hommasin itselleni metrokortin (10 matkaa alle 10e), jonka pystyy myös rekisteröimään Valenbisi-kortiksi (luottokortti tarvitaan), eli nyt voin käyttää Valencian kaupunkipyöriä puoli tuntia kerrallaan ilmaiseksi. Metrokortin (Mobilis) ostin tupakkakaupasta, ja tosiaan kannattaa ostaa tuo kortti jos haluaa Valenbisin heti käyttöön - jos hankkii nimenomaan Valenbisi-kortin, jonka käsittääkseni voi tilata netistä, sen saaminen kestää n. 21 päivää. Tuo Valenbisi on hirveän kätevä systeemi kyllä, mutta täällä opiskelija-alueella, jossa itsekin asun, saisi olla vielä nykyistäkin enemmän noita Valenbisi-parkkeja, koska usein lähin parkki on täynnä ja silloin täytyy etsiä omalle pyörälle parkki kauempaa, jolloin joutuu sitten taas kävelemään vähän enemmän. Valenbisi maksaa 26e koko vuodeksi, ja ekat puoli tuntia pyörä on siis ilmainen. Jos pyörää käyttää yli puoli tuntia, se maksaa jotain, mutta aina voi vaihtaa pyörää puolen tunnin välein, joten käytännössä pyörän käyttö on aina ilmaista.

Keskiviikkona lähdettiin kielikurssikavereiden (ja erään bostonilaisen tytön, johon tutustuin Mercadonassa :D) kanssa tutustumaan Valencian yöelämään. Aloitettiin ilta kympin maissa läheisestä 100 montaditos -paikasta, jossa on sunnuntaisin ja keskiviikkoisin kaikki ruuat euron. Paikasta saa pieniä bocadilloja erilaisilla täytteillä, ja kun tilaa jotain ruokaa, saa myös juoman eurolla. Oma suosikkijuomani täällä on tinto de verano, jossa on punaviiniä ja jotain spriten tyyppistä limpparia. Ilta jatkui salsabaariin ja sieltä vielä johonkin hiphop-klubille, joka ei aivan ollut meikäläisen mesta... Kämppäkaverini Manon sanoikin, kun kerroin illastamme, että kunhan hänen kokeensa loppuvat, hän näyttää minulle paremmat illanviettopaikat. Kotiin tulin espanjalaisittain hyvissä ajoin, puoli kolmelta, ja seuraavan aamun katalaanin tunnillekin selvisin ilman ongelmia.

Eilen kävin yliopiston International Relations Officessa, eli Erasmus-toimistossa, jonne pyydettiin menemään heti kun saapuu Valenciaan. Olin postittanut jo Suomesta pyydetyt paperit tuonne toimistoon joten en tarvinnut mukaani kuin passin (tai muun henkilöllisyystodistuksen). Toimistosta sain kansiollisen infoa yliopistosta, Valenciasta ja vaikka mistä sekä väliaikaisen opiskelijakortin. Toimistosta saa ilmeisesti myös apua majoituksen löytämiseen, jos ei vielä ole asuntoa. Vielä toimistossa ei ollut ruuhkaa, joten pääsin suhteellisen nopeasti sisään ilman ajanvaraustakin, mutta lähempänä helmikuuta, kun suurin osa vaihtareista saapuu, kannattaa olla varaus (jonka voi tehdä netissä).

Ajattelin vielä kertoa katalaanin kielikurssista, mutta teenpä sen erilliseen postaukseen kun tästä tuli jo tällainen kilometrikertomus. Adios, tai katalaaniksi, adéu!

maanantai 14. tammikuuta 2013

Tyytyväinen asukas

Ensimmäinen päivä uudessa kodissa alkaa olla takana päin ja täytyy kyllä sanoa, että koko ajan olen iloisempi siitä, että valitsin juuri tämän asunnon. Ranskalainen kämppis, Manon, on tosi ystävällinen ja avulias. Tällä hetkellä Manonilla on koeviikko meneillään, joten enimmäkseen hän joutuu pysyttelemään omassa huoneessaan ja opiskelemaan, mutta on ehtinyt kuitenkin minuakin jututtamaan ja auttamaan. Aluksi en meinannut ymmärtää Manonin espanjasta mitään, mutta nyt sujuu jo. Manon on tuonut kaikki omat tavaransa tänne varmaan jollain rekalla Ranskasta, sillä tavaroihin lukeutuu myös mm. Manonin oma sänky ja sohva, joka meillä on olohuoneessa. Hirveän hyvä minun kannaltani, sillä sohva on huippumukava ja iso, ja koska Manonilla on oma sänkynsä, on meillä täällä yksi ylimääräinen sänky, mikä on mainio juttu jos tulee vaikka vieraita Suomesta!

Illalla myös vuokranantaja kävi kylässä ja oli oikein mukava nuorehko nainen. Hän toi meille yhden uuden tuolin keittiön pöydän ääreen, jossa tähän asti oli ollut vain kolme tuolia. Lisäksi sain omaan huoneeseeni pienen minilämmittimen, joka nyt tuossa vieressä puhisee lämmintä ilmaa pikkuasumukseeni. Siinäkin mielessä hyvä valinta tämä pienempi huone, että tämä lämpenee tosi nopeasti!

Kävin ostamassa itselleni peiton ja samalla nappasin mukaan myös hyvät sisätohvelit (en ymmärrä miksi jätin nämä pois matkalaukuista, ihan must-juttu täällä, kun lattiat ovat järkyttävän kylmät!), oli sen verran halpaa - 10e yhteensä meni näihin luksustuotteisiin kun viereisestä kiinakaupasta ne ostin. Kiinakaupat ovat paikallisia Sopurahoja ja Halpa-Halleja pienoiskoossa, tavaraa löytyy laidasta laitaan ja halvalla. Asuntoni sijainti osoittautui taas kerran loistavaksi - se ei ole pelkästään lähellä yliopistoa, mutta nurkan takana on tosiaan myös tuo kiinakauppa ja samalla kadulla Mercadona eli ruokakauppa. Siis, laiskurin unelma. Keskustaankaan ei ole liian pitkä kävellä, paitsi ehkä kahden painavan matkalaukun kanssa (siksi tänään otin taksin hostellilta tänne asunnolle). Vierestä lähtee myös tie nimeltä Blasco Ibañez, joka vie suoraan rannalle. Kunhan säät lämpenevät, sieltä minut löytää!

Tengo una habitación!

Hei vaan hei. Salla tuli siis viikonlopuksi Valenciaan auttamaan meikäläistä asunnonetsintäpuuhissa ja onnistuimmekin tavoitteessamme! Täältä mä nyt bloggailen uudesta asunnosta. Yövyttiin kivassa hostellissa, joka sijaitsi Valencian vanhassa kaupungissa. Päästiin Sallan vuokranantajan kyydissä perjantaina Valenciaan, mikä oli tosi jees, ei tarvinnut laukkujen kanssa lähteä junaan tai bussiin vaan päästiin ovelta ovelle autolla ja vieläpä ilmaiseksi.

Valenciassa kierrettiin kuutisen asuntoa, joista kaksi jätin heti pois harkinnasta ja loput neljä olivat melko tasavertaisia kilpailijoita. Tämä asunto, johon lopulta päädyin oli parhaalla paikalla, vaikka ei nuo muutkaan huonoja sijainniltaan olleet. Lisäksi tämä on täysin remontoitu. Huoneita täällä on neljä, joista kaksi hieman isompaa ja kaksi hieman pienempää. Oma huoneeni on toinen pienemmistä huoneista, eli maksan vähän vähemmän vuokraa. Toisessa isossa huoneessa asuu ranskalainen tyttö, ja kaksi muuta huonetta ovat vielä vapaana. Tänään tulee ainakin pari tyyppiä katsomaan tätä kämppää.

Toinen noista katselijoista on saksalainen tyttö, johon sattumalta tutustuin eilen hostellissa. Kävi ilmi, että hänkin on Erasmus-opiskelija, etsii asuntoa ja on tulossa samalle EILC-kielikurssille kuin minä. Annoin sitten tämän uuden asuntoni tiedot eteenpäin ja parin tunnin päästä tämä Alica tulee käymään. Että pieni on maailma täälläkin.

Seuraavaksi vähän kuvia tästä kämpästäni. Kuvat ovat vuokrailmoituksesta napattuja, kun en osaa vielä siirtää tuosta puhelimesta omia kuviani koneelle... Varsinainen tekniikan ihmelapsi. Asunnossa on siis neljän makuuhuoneen lisäksi käytävä, kaksi kylpyhuonetta sekä keittiö ja olohuone. Parveketta ei ole, eikä leivänpaahdinta (mutta pesukone, tiskikone, vedenkeitin, kahvinkeitin, tehosekoitin jne. löytyy...), eikä peittoa (tyynyjä sen sijaan seitsemän omassa sängyssäni...). Peiton käyn kyllä hankkimassa, mutta muuten taidan pärjätä näillä asunnon antimilla.

Oma huoneeni, ennen kuin kaikki tavarani valloittivat sen...

Yhteisiä tiloja, olohuone ja keittiö.

Olohuonetta.

Keittiötä.

Kyllä kai täällä puolisen vuotta viihtyy! Huomenna sitten alkaa tositoimet, nimittäin EILC-kielikurssi starttaa...

Ps. Ai niin, pakko vielä mainita. Yksi asuntoehdokas oli kadulla nimeltä Calle de Finlandia, hahahaa olispa ollut hienoa asua siellä. Sitä ei kuitenkaan päästy edes katsomaan ja ehkä ihan hyvä niin, se oli nimittäin vähän kauempana...

torstai 10. tammikuuta 2013

Helsinki - Alicante - Alcoi

Täällä ollaan, Alcoissa nimittäin. Lentoni lähti Helsingistä keskiviikkona klo 6.40 ja oli perillä Alicantessa paikallista aikaa 10.05. Espanjassa kello on yhden tunnin Suomea jäljessä, joten lentoaika oli n. 4,5h. Matkustin Norwegianilla, joka tarjosi lentokoneessa ilmaisen wi-fin, kyllä tämä nykyaika on sitten ihmeellistä, siellä sitten pilvien päällä Facebookkasin...!

Alicantessa aurinko paistoi ja hyppäsin lentokentällä bussiin, joka vei bussiasemalle. Siellä ostin automaatista lipun Alcoihin lähtevään bussiin ja lueskelin jonkun aikaa kirjaa kunnes bussi lähti. Pyysin kuskia sanomaan kun ollaan oikean pysäkin kohdalla ja hienosti meni tämä ensimmäinen espanjankielinen keskustelu, ymmärsin kaiken oleellisen kuskin puheesta! Kuskit ja muut matkustajat oli tosi ystävällisiä ja auttavaisia, ei tarvinnut paljon yksin takuta matkalaukkujen kanssa, heti oli joku auttamassa. Hyvä fiilis!

Alcoissa oleskelen nyt siis vielä yhden yön kaverieni Sallan ja Villen nurkissa. Eilen otettiin rennosti, käveltiin ympäri kaupunkia, syötiin kämpillä ja mentiin suht aikaisin unille. Huomenna lähdetään Sallan kanssa Valenciaan ja viikonlopun tavoitteena on hankkia minulle pysyvämpi majapaikka. Joitain asuntonäyttöjä olen sopinutkin, joten toivotaan että heti tärppäis ja pääsisin muuttamaan saman tien. On kyllä mahtavaa kun on espanjankielentaitoinen ystävä täällä auttamassa alkuun, ei jännitä läheskään niin  paljon kuin jos yksin pitäisi selvitä kaikesta. Eilen ostin Sallan avustuksella myös espanjalaisen puhelinliittymän - kaiken maailman erilaiset liittymät nettiyhteyksineen ovat minulle muutenkin ihan hepreaa saati sitten espanjaksi, joten Sallan tulkkaus oli todellakin tarpeen. Nyt on liittymä, iso kiitos Sallalle!

Ostin siis Suomessa älypuhelimen ihan vaihtoa silmällä pitäen ja se on kyllä kätevä, kun voi pitää yhteyttä WhatsApp-viesteillä eikä tarvi käyttää tekstiviestejä juuri ollenkaan. Tulee huomattavasti halvemmaksi. Mutta on se vähän kuumottavaa kun en (ainakaan vielä) tajua tuosta puhelimesta juuri mitään. Toivottavasti en aiheuta vahingossa itselleni mitään miljoonalaskuja...

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Joulukuusta tammikuuhun

Lähes kuukauden hiljaiselo blogissa on tarkoittanut päinvastaista eloa muualla. Siispä tulossa on vähän pidempää postausta tällä kertaa.

Aloitetaan Kanarian reissusta. Lähdimme juhlistamaan isäni syntymäpäivää 13 hengen kokoonpanolla. Joukkoon sisältyi myös molempien siskojeni syksyllä syntyneet uudet perheenjäsenet, pienin matkalainen oli siis vasta noin kuukauden ikäinen. Reissu suuntautui Gran Canarian Playa del Inglesiin, jossa rentouduimme lähes kaksi viikkoa joulun alla. Pääasialliset aktiviteetit olivat hyvästä ruuasta ja juomasta nauttiminen sekä auringossa makoilu. Käytiin myös kävelemässä Maspalomaksen hiekkadyyneillä ja yhtenä päivänä vuokrattiin auto ja ajettiin vuoriston serpenttiiniteitä. Espanjan kielen harjoittelu oli melko vähäistä - kaikkialla alettiin puhua aina englantia ennen kuin ehti itse sanoa sanaakaan... Joitain pieniä juttuja toki sanoin ja paljon ymmärsin, jee. Virheiltä ei tietysti voi välttyä - siivoojan kysyessä, voiko jo tulla siivoamaan huonettamme, vastasin "viimeistään" (mas tardar), kun piti vastata "myöhemmin" (mas tarde)... Noo, ilmeisesti oli tarpeeksi lähellä, ainakin siivooja (joka muuten ei puhunut sanaakaan englantia) näytti ymmärtävän.


  Kuvat alinta lukuunottamatta Petri Olli.


Etelästä palattuamme oltiinkin jo hyvin lähellä joulua. Joka päivälle oli ohjelmaa, mutta mukavaa sellaista; paljon ystäviä, pikkuisen biletystä, lautapelailua, viiniä, hyviä tarjoiluja, ihania illanviettoja... Joulua vietin perinteiseen tapaan perheen parissa. Joulupukkikin muoreineen kävi kylässä ja olin ollut sen verran kiltti että joitain paketteja osui minunkin suuntaani. Erityisen onnistunut lahjus oli suuri Espanja-aiheinen matkaopaskirja, jota olen nyt selaillut harva se päivä. Joulun ja uuden vuoden välissä ehti taas olla tapahtumaa jos jonkinlaista, juhlittiin taas yhdet synttärit ja minusta tuli kummi.

Joulun jälkeenhän on tapana laihduttaa joulukilot, joten tuumasta toimeen: tervetuloa noro-virus! Vatsatauti vei muutamaksi päiväksi voimat, mutta silti uutta vuotta lähdettiin juhlimaan kaveriporukalla mökille, jossa olikin taas jälleen kerran erittäin mukavaa, ja yllättäen; ruokaa, juomaa ja lautapelejä. Myös sauna ja palju olivat ahkerassa käytössä. Uuden vuoden lupaukset jäivät ainakin omalta osaltani tekemättä, mutta jos niitä joskus on ollutkin, ne ovat jääneet pitämättä, eli ehkä parempi näin. Ja meikäläisellä ainakin useimmiten menee niin päin, että jos jotain itseltään kieltää, sitä enemmän sitä haluaa. Pitäisi varmaan siis kieltää itseltäni urheilu - jos vaikka liikuntakärpänen sitten puraisisi...?

Kaikki vaihtoon liittyvä on ollut takaraivossa koko ajan, mutta onneksi on ollut niin paljon kaikkea muuta mukavaa tekemistä, ettei ole ehtinyt liikaa miettiä ja panikoitua (= oma paha tapani nro 1). Lentolipunkin hankin vasta joulukuun lopulla. Nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, että lähtöön on kolme yötä. Kolme yötä! Mihin se aika yhtäkkiä katosi? En ehkä vielä oikein edes tajua että kohta mennään, mutta jännitys alkaa kyllä tuntua jo vatsanpohjassa... (tai sitten vatsatauti tekee paluun - toivottavasti ei!)