keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Espanja - Suomi - Espanja...

Tänään on se päivä, kun lopultakin palaan Suomeen. Tuntuu epätodelliselta. Olen nyt vajaan viikon viettänyt Kööpenhaminassa, ja tuntuu hassulta, etten tämän loman jälkeen palaakaan Valenciaan, vaan lentokone vie minut tuttuun ja turvalliseen Suomeen. Odotan kyllä kovasti kotiinpaluuta, ystäviä ja perhettä. Suomesta kaipaan lisäksi kesäjuttuja: mökkeilyä, grillailua, yötöntä yötä. Taitaa vaan olla niin, että tuon huonon sään tullessani... Mutta toivottavasti Suomi-kesään mahtuu vielä aurinkoisia ja lämpimiäkin päiviä! Rykäisen kesän heti kunnolla käyntiin Provinssirockilla ja jatkan maailman parhaassa kesäduunissa maanantaina. Suomeen paluuta odottaakin innolla, kun on paljon kivoja juttuja heti siellä vastassa.

Espanjasta jään kaipaamaan ruokaa, halpoja juttuja (shoppailu, alkoholi, taksit...), kavereita, lämpöä ja aurinkoa sekä kieltä. Espanjankielentaitoni parantui huomattavasti puolen vuoden aikana - siitäkin huolimatta että useiden kavereiden kanssa tuli käytettyä englantia. Parasta on huomata, etten enää jännitä espanjan käyttöä, ja luotan itseeni sen verran, että saan kyllä hoidettua asiani myös espanjaksi. Ennen Valenciaan lähtöäni en uskaltanut avata suutani, vaikka olenkin koko lukioajan espanjaa opiskellut ja perustiedot pitäisi olla hanskassa. Nyt tilanne on onneksi toinen, ja into kielenoppimista kohtaan on vain kasvanut! Täällä Köpiksessä ollessani huomaan, että aivot ovat jääneet espanja-asentoon. Kaupoissa ja ravintoloissa espanjankieliset ilmaukset meinaavat vahingossa lipsahtaa suusta, ja huomaan edelleen ajattelevani monta kertaa päivässä: "Miten sanon tämän espanjaksi..."

Toivon, että Suomeen palatessa pystyn jotenkin ylläpitämään kielitaitoa. Mietiskelin, josko perustaisi Jyväskylään jonkinlaisen "Espanja-kerhon", joka kokoontuisi esimerkiksi kerran viikossa puuhailemaan yhdessä ja rupattelemaan espanjaksi. Vai onko tällaista toimintaa jo? Lisäksi voisin ottaa kurssin tai pari kielikeskuksesta, jottei kielioppikaan unohtuisi. Valencia oli oiva valinta kielen kannalta - vaikka siellä katalaania (valencianoa) puhutaankin, kaikki puhuvat myös espanjaa. Toisin kuin esimerkiksi Barcelonassa, jossa katalaani on vahvempi. Lisäksi valencialaisten espanja on todella selkeää verrattuna vaikkapa Andalucian murteeseen.

Andaluciasta puheen ollen... Seuraava Espanjan reissu siintää jo mielessä. Ensi lukuvuonna minulla on edessäni opetusharjoittelut, ja tämän tiimoilta olen ollut yhteydessä Aurinkorannikon suomalaiseen kouluun, joka sijaitsee Espanjan Fuengirolassa. Olen itse asiassa aikaa sitten käynyt jopa tutustumassa kyseiseen kouluun, ja jo silloin se on jäänyt mieleen. Ilmeisesti koulu on ainoa laatuaan: muualla kuin Suomessa toimiva, Suomen perusopetuslain alainen yksityiskoulu, jolla on todistuksenanto-oikeus. Korjatkaa jos olen väärässä ja tällaisia kouluja löytyy muualtakin. Itse en ole törmännyt vastaaviin. Fuengirolassa minun olisi siis tarkoitus tehdä yksi kahden viikon pätkä harjoitteluistani keväällä 2014. Olen tosi innoissani, että tällainen mahdollisuus on, sillä äidinkielenopettajana harjoittelupaikkoja ulkomailla ei älyttömästi ole, ellei sitten erikoistu suomi toisena kielenä -opeksi. Nyt vaan peukut pystyyn, että kaikki sujuu hyvin ja saan palata Espanjan auringon alle (edes hetkeksi) jo ensi keväänä!

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Ennen kotiinlähtöä

Ennen kuin lentoni lähti Valenciasta, täytyi hoitaa viimeiset viralliset asiat koulun kanssa. Kävin juttelemassa koordinaattorini kanssa, joka allekirjoitti Letter of Confirmation -paperini ja lupasi lähettää Transcript of Recordsin eli opintosuoritusotteeni suoraan yliopistolleni Jyväskylään, kunhan saa arvosanani kasaan. Lisäksi käväisin International Relations Officessa, josta lähettivät minulle sähköpostia, että täytyy käydä hakemassa "Certificado de Estancia" - eli aikalailla samanlainen paperi kuin tuo Letter of Confirmation. Näissä lappusissa vain kerrotaan että olen ollut täällä Valenciassa niin ja niin kauan opiskelemassa. Viimeinen tärkeä asia täytyi hoitaa kielikeskuksessa, jonne kiikutin kirjekuoren, jonka olin varustanut omalla osoitteellani sekä postimerkillä, jotta voivat lähettää todistukseni postitse, kun en ole sitä Valenciassa enää vastaanottamassa.

Sitten vaan lentolippujen tulostusta ja off you go.

Viimeisellä viikollani nautin auringosta, söin hyvin ja shoppailin viime hetken vaateostoksia. Tein kävelyretkiä ja hyvästelin tuttuja paikkoja. Tapasin myös paljon kavereita, vaikka monilla painoivat kokeet päälle.


Yllä olevat kuvat napattu koulumatkan varrelta. Noita lämpöjä voi tulla ikävä... Alla taas muutamia bilekuvia, Ensimmäisessä ollaan toiseksi viimeisenä iltanani High Cubessa, joka on yökerho satamassa, kirjaimellisesti veden päällä. Toinen kuva on Erasmuslifen järjestämistä poolpartyista, jotka olivat kyllä kehnoimmat juhlat ikinä. Järjestelyt ei toimineet, paikka oli liian pieni niin isolle porukalle, vessat järkyttävät, musiikki liian kovalla... Jotta olisi voinut nauttia, olisi pitänyt olla äärettömän kovassa kännissä, niin kuin suurin osa porukasta tuntuikin olevan. En suosittele. Mutta ilmeisesti tällaisilla juhlilla ne bilettäjä-erasmukset kalenteriaan täyttävät...

Kreisibailausta High Cubessa
Ihan hirveet allasbileet
Viimeisen päiväni vietin piknikkeillen Turiassa. Ystäviä tuli ja meni ja olin yhtä aikaa iloinen ja surullinen. Ihana päivä kuitenkin, just sellainen kuin viimeisen päivän pitääkin olla - hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa, aurinkoa ja musiikkia. Viimeisten kanssa viihdyttiin puistossa puoli kymmeneen asti illalla (aloitettiin jo puoli kahdelta päivällä), niin se aika rientää kun on mukavaa. Illalla vielä syötiin Sabrinan kanssa Taberna Rojassa, jonka jälkeen jouduinkin sanomaan viimeiset hyvästit sille päivälle. Suomesta Espanjaan lähtiessäni ei läksiäiset olleet mitenkään vaikeita, kun tiesi että tulee näkemään samat ihmiset puolen vuoden päästä. Täältä lähtiessä tilanne on toinen - tottakai toivon että näen mahdollisimman monia myöhemminkin, mutta meitä on paljon ja asumme kuka missäkin maailman kolkassa, joten todennäköisyys uudelleennäkemiseen on melko paljon pienempi kuin suomalaisten kaverien kanssa... Mutta ei kai siinä muuta kuin reissaamaan, nythän on noita paikallisoppaita ja vierashuoneita vaikka missä!

Christina ja minä

Ruta de tapa - maistuis varmaan sullekin!

Viimeisten viikkojen ohjelmaan kuului mm. paljon ruokaa. Oman asuntoni lähettyvillä olevalla aukiolla, Placa del Cedrolla, järjestetään joka keskiviikko tapaskierros eri ravintoloiden kesken. Tapa + viini- tai olutlasillinen maksavat yhteensä 2e, ja jokaisessa kierroksen kahdeksasta ravintolasta voit valita kolmen tapan väliltä mitä tekisi mieli.

Tapaskierroksen kartta.


Kierros suoritetaan siis omatoimisesti, ja se on mielestäni erinomainen tapa tutustua lähialueen kuppiloihin. Itse tykästyin erityisesti El Rinconcito del Cedro- sekä Rayuela-nimisiin tunnelmallisiin paikkoihin. La Percantassa oli ehkä maukkaimmat ruuat, ja Café Infinitossa sekä Peter Rockissa anteliaimmat viinilasilliset. Kuulin huhua, että keskustan alueella toimisi samantyyppinen tapaskierros ainakin kesäisin, mutta itselläni valitettavasti aika ei riittänyt tämän tutkimiseen.

Sinin kanssa kävimme kaupungilla hankkimassa muutamia muitakin ruokaelämyksiä ennen kuin lentokone minut vei. Illallistimme vanhassa kaupungissa kalliit burgerit paikassa, jonka nimeä en nyt enää valitettavasti muista... Hampparit olivat ihan ok, mutta hinta-laatusuhde ei kyllä kohdannut. Ravintola oli kyllä viihtyisä, ja sieltä sai burgerinsa myös eksoottisemmilla pihveillä, kuten kengurun tai biisonin lihalla...


Paremman kokemuksen tarjosi amerikkalaistyylinen diner Tommy Mel's lounasmenullaan. Älkää antako kuvan hämätä, paikka oli tupaten täynnä ihmisiä kun tulimme, nappasin kuvan poislähtiessämme jolloin suurin osa porukasta oli lounaansa jo hotkinut napaan. Hauska fiftarityylinen ravintola oli kivannäköinen ja tarjosi täyttävän lounaan suht edulliseen hintaan. Kyllä jaksoi taas shoppailla loppupäivän tämän voimalla!


perjantai 31. toukokuuta 2013

"Kokeet" ja lähtöpohdintaa

Tämän viikon tiistaina minulla oli viimeinen kokeeni täällä. Kokeet, haha, mitkä kokeet? Minulla oli espanjan kielikurssilta kaksi koetta: toinen sisälsi kuullunymmärtämisen, luetunymmärtämisen ja ainekirjoituksen. Toinen oli taas kielioppikoe. Ensimmäinen oli helpohko, toinen tavallaan helppo, mutta siinä kysyttiin myös asioita, joita emme olleet käyneet kurssilla läpi (esim. prepositioita), ja jotka olen kyllä aikoinaan oppinut ja pitäisihän ne tietää, muttamutta...

Vastapainoksi sitten muut kokeeni olivat aivan naurettavia. Täytyy ihan onnitella itseäni kurssivalinnoistani, sillä opettajiani ei selvästi kiinnostanut hölkäsen pöläystä olenko oppinut mitään. Toisilta Erasmuksilta olen kuullut vaikka minkälaisia kauhutarinoita kokeista, joten olen hyvin tyytyväinen omaan tilanteeseeni.

Opettajani järjestivät "kokeeni" haastatteluina, joissa eivät sitten oikeastaan kysyneet yhtään mitään luentojen aiheista. Kunhan rupattelimme mukavia vartin, jonka jälkeen ensimmäisessä haastattelussa opettaja kysyi, minkä arvosanan haluaisin (vaatimaton suomalainen sanoi 8), ja toisessa haastattelussa ope kertoi antavansa minulle korkeimman arvosanan, sillä olen kuulemma huipputyyppi, ja hän on oppinut minulta niin paljon (kröhöm, anteeksi mitä? Taisi suomityttö hieman häpeissään punastua tässä vaiheessa, suitsutusta tuli kyllä ihan överisti). Turhaan luin siis muistiinpanojani, turhaan stressasin (no en kyllä kauheasti jaksanut stressatakaan). Mutta nyt pitäisi olla kaikki hoidettu, kunhan vielä parit paperit käyn allekirjoituttamassa niin that's it.

Nyt olen sitten vain lomaillut ja yrittänyt nauttia näistä viimeisistä hetkistä Espanjan lämmössä. Jännitin, että mitenkähän pärjään enää Suomessa, kun alle +20 asteen lämpötilat tuntuvat täällä jo niin viileiltä että kaipaa melkein takkia. Mutta ilmeisesti siellä Suomessakin on nyt saatu nauttia helteistä (Utsjoella mitattu yli 30 astetta!), joten ehkä se kotiintulo sujuukin ihan kivuttomasti.

Lähtöä helpottaa myös se, että en lennä suoraan Suomeen vaan menen ensin Kööpenhaminaan muutamaksi päiväksi lomailemaan, ja Suomeen paluun jälkeen on heti vuorossa Provinssirock ennen kesätöiden alkua. Joten ihan innolla odotan kotiinpaluutakin. Mitä lähemmäs lähtöpäivä tulee, sitä enemmän huomaan ajattelevani kotiasioita ja Suomi-kesäjuttuja, grillaamista, mökkeilyä, festareita, kavereita, perhettä...

On kuitenkin tosi ristiriitaiset tunteet lähdöstä. Toisaalta onhan täällä jo tultu oltua ja Suomen kesä on kyllä vertaansa vailla, joten sinne on ihana tulla. Mutta toisaalta taas aika on mennyt aivan liian nopsaan, tämä kaupunki on vasta alkanut tuntua kodilta, olen löytänyt mieluisimmat hengailupaikat ja kavereiden kanssakin olisi vielä riittänyt juttua vähän pidemmäksikin aikaa. Tämä seikkailu alkaa kuitenkin olla ohi, ja kohta on aika siirtyä uusiin... Mutta sitä ennen aion vielä kirjoitella muutamia juttuja viimeisten viikkojen aktiviteeteista, joten stay tuned!

lauantai 25. toukokuuta 2013

Ibiza y más

Hola! Viime viikonloppu vietettiin siis Ibizalla viiden hengen tyttöporukan voimin. Matkasta jäi käteen tyhjä lompakko, vähän rusketusta ja hataria muistikuvia. Ibiza on k-a-l-l-i-s! Mutta olihan se hauska visiteerata tuollakin bileparatiisissa. Koska reissumme oli vain parin yön mittainen, ei ehditty ihan täysin päästä Ibizaan käsiksi, mutta ainakin minulle pienikin piipahdus oli riittävästi... Olen varma että saarelta löytyy useita todella upeita paikkoja, mutta ajanpuutteen vuoksi me näimme lähinnä bailausmaailmaa. Tästä syystä kuviakaaan ei hurjasti kameraan kertynyt...

Tällä paatilla seilattiin yli meren.
Näkymä hotellin partsilta.
Lentokone!
Hotellin yläpuolelta lenteli koko ajan koneita, jotka toivat lisää lomailijoita Ibizalle. Melkoista ääntä päästivät, nuo kun lensivät jo tosi matalalla. Olisi voinut öisin meteli haitata, jos ei olisi ottanut vähän yömyssyä... Tähän aikaan Ibizalle ei vielä mene laivoja Valenciasta, ilmeisesti myöhemmin kesällä kyllä. Nyt mentiin ensin bussilla Deniaan ja sieltä sitten laivalla Ibizalle. Denia oli myös tosi kivan oloinen pieni kaupunki!

Toissapäivänä olin Sabrinan kanssa juhlistamassa lukukauden viimeistä koulupäivää. Enää kokeet jäljellä, hui! Ihan kauhean nopeasti aika mennyt. Pakko kyllä sanoa, että jos olet tuleva Erasmus-opiskelija ja mietit lähtisitkö vuodeksi vai puoleksi, suosittelen ehdottomasti olemaan sen kokonaisen vuoden jos sinulla vaan on siihen mahdollisuus. Puoli vuotta menee ihan huomaamatta! Vastahan mä tänne tulin...

Sabrinan kanssa pyörittiin ensin kaupungilla, kunnes päätettiin käydä yksillä vanhassa kaupungissa. Löydettiin tosi kiva italialainen ravintola, josta napattiin viinilasilliset.


Sen jälkeen lähdettiin käppäilemään kotia kohti, mutta matkalla törmättiin jonkinnäköisen pop-up -kylän avajaisiin, jossa oli tarjolla ilmaista viiniä, olutta, karkkia, leipiä ja popcornia. Yhdet vaihtuivatkin kolmiin... Mutta kun ilmaiseksi saa niin kuka minä olen kieltäytymään. Kaupat itsessään olivat kyllä täynnä aika karmivia rättejä, mutta eipä olisi enää matkalaukuissa tilaakaan lisäostoksille.



torstai 16. toukokuuta 2013

Ähkyilta & purjehduspäivä

Viikonloppuna raahattiin pyllymme vanhaan kaupunkiin ja istuttiin italialaisravintolaan passattaviksi. Al Pomodoro -raflassa viihdyttiin hyvin ja ruoka maittoi suurimmaksi osaksi. Seurueen salaattia tilannut joutui pettymään, mutta jälkiruuat onneksi pelastivat paljon. Niistäpä ei sitten ole kuvaakaan, sen verran nopeasti pisteltiin parempiin suihin.

Miljöö miellytti.
Italialaisen jälkeen kömmittiin viereiseen Naturalia-mehubaariin, "toisille jälkkäreille". Ai että oli hyvää! Pari meistä maisteli holittomia versioita, toiset taas holillisia. Täytyy sanoa että viinattomat veti voiton tällä kertaa. Mutta voitte uskoa, että melkoinen ähky yllätti. Kotiin mahan viereen maate!

Iloinen drinksunainen.
Aamulla olikin sitten lähtö merille! Jatkoimme Italia-teemalla ja pääsimme italialaiskapteenin mukana seilailemaan purjeveneellä Valencian edustalle. Sää oli mitä parhain, joten mikäs siellä kannella loikoillessa ja aurinkoa ottaessa! Veneretken lopuksi saimme valkkaria ja paellaa, ei huono päätös reissulle.

Minä kapteenina!

Tähän kyytiin lähdettiin.

Matkalaiset jännittyneinä, vielä satamassa.
Mutta nythän ei ehdi enempää kirjoitellakaan, sillä täytyy mennä olohuoneen puolelle euroviisukisakatsomoon, ja huomenna on taas luvassa laivamatkaa, tällä kertaa Ibizalle ;) Hasta luego!

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Bioparc

Lauantaina käytiin Sinin kanssa katsastamassa eläinpuiston asukit. Sää oli mitä parhain, vaikka aamulla vähän meinasi sataakin, ja nähtiin vaikka mitä elukoita, hauskimpina ehkä mangustit ja Madagaskarin apinat, jotka oikein poseerasivat vierailijoille. Bioparcin parasta antia oli tuo Madagaskar-alue, jossa ihmiset saivat kävellä apinoiden seassa. Sen sijaan "eläinshow", joka koostui lähinnä katsomon yli lentävistä linnuista, ei juuri säväyttänyt. Bioparcissa oli näin toukokuun ajan tuntuva alennus, viikonloppuisin lippu 15e, kun normaalisti sama lippu olisi yli 23 euroa. Ilmeisesti tämäkin oli jonkinlainen synttäritarjous, samaan tapaan kuin Oceanograficissa oli helmikuussa.

Mutta itse asiaan eli eläinkuviin. Laatu on mitä paskin, mutta mitäpä siitä!













sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Otra vez en Alicante

Hei taas! Tapahtumarikkaan viikonlopun päätteeksi ajattelin kirjoitella hieman viikon vieraista, nimittäin osa perheestäni tuli lomailemaan tänne Espanjan lämpöön. Viikonlopun riennoista sitten hieman myöhemmin, kunhan saan kuvamatskua kavereilta.

Vierailijani olivat ensin Benalmádenassa, josta sitten viime viikon lauantaina lensivät tänne Valenciaan. Oli tosi kiva nähdä perhettä pitkästä aikaa! Ei mitään kummia puuhailtu, oltiin rantsussa yksi päivä, toinen kaupungilla, ja puistossa tietysti lasten kanssa piti hillua. Turiassa on tosi kiva leikkipaikka lapsille, Gulliver. Keskellä puistoa on siis makaamassa pitkin pituuttaan suuren suuri Gulliver-hahmo, jonka päällä voi kiipeillä ja monista liukumäistä laskea. Ei nyt ihan tarvinnut tätiäkään vasten tahtoaan raahata liukumäkiin hehheh.


Tiistaina poppoo lähti kohti Alicantea, josta heillä torstaiaamuna lähtisi lento koto-Suomeen. Meikäläinen päätti lähteä mukaan Alicanteen, ja vuokrasimmekin ison auton johon koko kahdeksanhenkinen ryhmä rämämme mahtui. Olin kuullut, että Valencian ja Alicanten väliltä löytyy vesiputouksia, joten ajattelimme käydä nämä katsastamassa matkan varrella. Ja olihan ne hienot! Paikan nimi on Las Fuentes de Algar, ja sijaitsee noin 15 kilometrin päässä Benidormista, Callosa d'en Sarriàssa. Putouksille oli neljän euron pääsymaksu aikuisilta, ja olisiko ollut pari euroa lapsilta.




Putoksissa kahlailun ja ravintolalounaan jälkeen lähdimme Alicanteen, jossa majoituimme hulppeilla näkymillä varustettuun  Meliã-hotelliin. Aivan rannassa olevan hotellin jokaisessa huoneessa oli merinäköala, samaten kuin majapaikan allas-alueeltakin. Aijjai, kyllä kelpasi. Aamulla oli aika ihanaa herätä auringonnousuun ja katsella punaista taivasta omalta partsilta.

 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Autoillen Andaluciassa

Tauko postauksessa merkitsee kiireistä eloa. Tätä kirjoitusta on saatu odottaa myös Bloggerin takia, systeemi kun ei suostunut lataamaan kuvia ensin ollenkaan. Varoituksen sana: luvassa piiiiitkä kilometripostaus, mutta ehkä Andaluciaan matkaava voi saada pari vinkkiäkin! Lähes kaksi viikkoa sitten palasin siis Andaluciasta, kuuden päivän roadtripiltä. Oltiin buukattu reissu aikaa sitten parin saksalaisen kaverin kanssa, kun Ryanair antoi armeliaasti lentoliput Valencia - Sevilla - Valencia alle kahdeksankympin hintaan. Kävi vielä niinkin makoisasti, että kyseiseltä viikolta allekirjoittaneelta oli peruttu kaikki muut paitsi espanjan tunnit, joten ei tarvinnut koulustakaan paljon lintsailla!

Sevillasta vuokrattiin auto ja ajeltiin seuraavanlainen reitti: Sevilla - Cádiz - Conil de la Frontera - Tarifa - Júzcar - Ronda - Benalmádena - Alhama de Granada - Granada - Sevilla. Yötä oltiin Sevillassa, Cadizissa ja Granadassa hostelleissa, Rondassa leirintäalueella ja Benalmádenassa siskoni perheen luona. Muut kohteet olivat siis päiväretkiä, tai lähinnä pieniä poikkeamia reitin varrella. Yritettiin pitää kukkaronnyörejä tiukalla, joten kauheasti ei esimerkiksi ravintoloissa mässäilty, mutta piknik rannalla ei ole huono vaihtoehto sekään.

Sevilla
Sevillassa paistateltiin iltapäivää hostellissamme (hinta-laatu -suhteeltaan  yksi parhaista hostelleista missä olen ollut: Oasis), joka sijaitsi ihan keskustassa: katolta oli näköala Sevillan kuuluisiin "sieniin" (Metropol Parasol). Kattoterassilta löytyi myös uima-allas - voiko loma paremmin alkaa!

Näkymä katolta - Metropol Parasol
Kun masut olivat täynnä kattokeittiössä kokattua pastaa, suunnattiin ilmaiselle kävelykierrokselle oppiaksemme edes jotain kaupungista lyhyellä vierailullamme. Kierros oli ihan ok, mutta olen ollut paremmillakin. Opas kertoi hirveästi pieniä yksityiskohtia ja kierros koostui lähinnä myyteistä kadunnimien takaa... Ilmeisesti aamukierros on vähän erilainen. Parasta antia oli vain kierrellä vanhassa kaupungissa ja katsella ympärilleen. Kierroksen jälkeen lähdettiin vielä omatoimiselle nähtävyyskävelylle, joka koostui Maria Luisa -puistosta ja puistossa olevasta Plaza de España -aukiosta, josta itse ainakin pidin kovasti! Käveltiin tuonne puistoon joenrantaa pitkin ilta-auringon vielä lämmittäessä. Ai että! Plaza de Españalla saimmekin ihailla aukiota niin ilta-auringossa, auringonlaskun aikaan että pimeässäkin.

Joenrantaa
Plaza de Españaa:




Cádiz
Cádiz on pikkuinen kaupunki Atlantin rannalla. Ilmeisesti se on yksi Euroopan vanhimmista, ellei jopa vanhin kaupunki. Cádizissa pieni matkajoukkomme hajaantui päivän ajaksi - minä ja Fabi lähdimme tutkimaan kaupunkia, kun Katha joutui puurtamaan yhden koulutehtävän parissa. Lopulta myös minä ja Fabi erosimme, kun Fabi tapasi Cádizissa asuvia ystäviään. Minä käppäilin keskenäni rantaa kohti, jossa vierailin myös San Sebastianin linnakkeessa, joka sijaitsee pienellä saarella La Caleta -rannan edustalla. Linnaan vie siis pieni polku / tie / mikä lie rannalta.

Vasemmalla puistoa, oikealla siintää linnake.

Illalla keräsimme porukkamme kasaan ja osallistuimme hostellimme historialliseen ensimmäiseen tapas-kierrokseen. Meille luvattiin, että näemme kierroksen aikana myös auringonlaskun rannalla, mikä oli itselleni ainakin yksi kohokohta, jota todella odotin... Ja kuinkas sitten kävikään. Ei pitäisi enää yllättyä, kun on Espanjasta kyse, mutta totta kai tapojen syönti venyi ja vanui ja aurinko ei meitä odotellut. Jäi siis näkemättä, sviddu. Mutta ehdittiin ottaa parit kuvat punertava taivas taustana kuitenkin, ja onneksi ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.


Conil de la Frontera, Tarifa, Júczar, Ronda
Seuraavana päivänä vietettiin varsinaista roadtrip-elämää. Ajeltiin Cádizista rannikkoa alaspäin kaikessa rauhassa, tutustuttiin hieman Andalucian kuuluisiin valkoisiin kyliin Conil de la Fronterassa ja jatkettiin lounaspiknikille & auringonottosiestalle hiekkadyynirannalle lähelle Tarifaa.


Tarifassa käytiin jätskeillä ja ihailtiin niin kovin lähellä kohoavaa Afrikan (Marokon) rannikkoa. Lopulta käännettiin auton nokka kohti sisämaata ja vuoristoa - määränpäänä Ronda. Poikettiin kuitenkin suorimmalta reitiltä katsomaan "Smurffikylää", Júzcaria, joka on pieni vuoristokylä, jossa kaikki rakennukset on maalattu sinisiksi ja onpa niitä smurffejakin siellä täällä! Hämmentävä paikka.

Taustalla Afrikka
Smurffikylää
Iltamyöhällä saavuttiin Rondaan, jossa meillä ei ollut majapaikkaa valmiiksi katseltuna... Hetken keskustassa pyörittyämme olimme nälkäisiä, äkäisiä, likaisia ja väsyneitä. Hoksasimme kyltin leirintäalueelle, joten sinne siis! Saimme ihanan pikkumökin, jossa oli oma kylppäri ja keittiökin, ah. Kyllä kelpasi tinto de verano ja iltasalaatti suihkun jälkeen. Sitten peiton alle!

Meidän mökki ja menopeli
Seuraavana päivänä Rondassa pyörittiin hetki vanhassa kaupungissa. Ihailtiin Puente Nuevoa (iso silta) ja käväistiin yhdessä kirkossa, jonne kirkon työntekijä, vanhempi herrasmies, meidät houkutteli. Ihana herra piti meille esitelmän kirkosta - harmi vain että kukaan meistä ei pystynyt ymmärtämään lausettakaan tästä andalucialaisella aksentilla vedetystä kierroksesta. Kirkko oli kyllä hieno.


Benalmádena ja reitti sinne
Rondasta läksimme suht aikaisin taas autoilemaan, ajatuksena oli ajaa läheisen järven (Embalse de Zahara-el Gastor) ympäri ja sitten painua luonnonpuistoon (Desfiladero de los Gaitanes). Sen myös teimme. Hienoja oli maisemat ja lounaseväät maittoi järven rannassa.



Ajelimme Benalmádenaan jo iltapäiväksi, jotta ehdin viettää aikaa siskoni perheen kanssa. He olivat lomalla täällä ja asunnossa oli tilaa meille yhdeksi yöksi. Syötiin hamppareita, rentouduttiin, leikittiin lasten kanssa. Olipa ihanaa kun pitkästä aikaa sai vaan olla eikä tarvinnut nähdä tai tehdä mitään. Tätä pientä välitankkausta tarvittiin, sillä seuraavana päivänä oli vuorossa Alhambra!

Alhama de Granada
Aamulla aikaisin lähdettiin kohti Granadaa, koska meillä oli liput Alhambraan. (Etukäteen ostetut liput ovat must, paikan päällä saa muuten aika tuntuvasti jonotella! Mekin ostimme liput pari viikkoa etukäteen ja jo silloin meinasivat myydä ei-oota, suosittu turistikohde siis.)
Ennen Granadaa kävimme kuitenkin Alhama de Granadassa, joka oli matkan varrella (valitsimme usein pienempiä vuoristo- ja rantateitä, emmekä motareita - hitaampia toki, mutta maisemat ovat paljon paremmat ja tietulleista ei tarvitse huolehtia). Alhama de Granada on pieni kylä, jossa ei oikeastaan ole mitään. Miksi sitten menimme sinne? Koska olimme kuulleet että sieltä löytyisi kuumia lähteitä, joten mikä ettei! Pienissä altaissa joen vieressä oli erittäin miellyttävän lämpöistä vettä, ja itse olisin siellä lillunut monta tuntia ellei muu poppoo olisi jo innokkaasti hoputtanut kohti Alhambraa. Pieni aamupäiväpulahdus oli kuitenkin erittäin jees. Kuumien lähteiden viereen on rakennettu hotelli, joka on ikäihmisten suosiossa, sillä vedellä uskotaan olevan vaikka mitä hyviä vaikutuksia terveyteen. Niinpä paikka ei ole enää aivan au naturel, mutta minulle kelpasi silti. Altaille on myös hieman hankala päästä - pitää kivuta hieman alaspäin jyrkkää seinämää, joten nou nou esim. lastenvaunuille. Ilmeisesti Granadan lähettyvillä on myös toisia kuumia lähteitä, Santa Fessä. Näille ei itse tällä reissulla ehditty, mutta kuultiin kyllä tarinoita - keskellä oliivipeltoa, hippien suosiossa, ei vielä turismin pilaamia...

Kömpimässä kuumaan lähteeseen
Granada
Sitten Granadaan. Granadassa meillä oli kaksi reissun viimeistä päivää kulutettavana. Ensimmäisenä päivänä, kuten sanottu, tutustuttiin Alhambraan, maurilaiskuninkaiden linnoitukseen ja Unescon maailmaperintökohteeseen. No olihan se hieno! Ehdottomasti näkemisen arvoinen - viitisen tuntia pyörittiin ja enemmänkin aikaa olisi voinut saada kulumaan. Jos suunnittelet retkeä Alhambraan, tässä muutama vinkki: 1) Osta lippu etukäteen! Esim. täältä. 2) Lipussa on aika, jolloin pääset Nasrid -palatsiin - älä myöhästy tästä! Sisään päästetään 300 ihmistä kerrallaan, joten ole tarkkana, että olet jonossa oikeaan aikaan. 3) Mene Alhambraan paaaljon ennen lipussa olevaa Nasrid-aikaa (meillä aika klo 18, oltiin Alhambrassa klo 14). Kierrä ensin kaikki muu ja jätä Nasrid loppuhuipennukseksi, sillä sitä se on. Jos taas luulet että olet lopussa liian väsynyt arvostaaksesi enää yhtään mitään uutta, vieraile Nasridissa ensin.

Alhambrasta:



Käy Granadan vierailusi aikana katsomassa Alhambraa myös toisesta vinkkelistä - näköalapaikka Mirador de San Nicolas sijaitsee Albaicin -nimisessä kaupunginosassa, eli vanhassa kaupungissa. Näköala on hieno, mutta paikka kuhisee turisteja. Yhtä hienon maiseman löytää mielestäni myös Sacromonten boheemista kaupunginosasta, joka on muutenkin näkemisen arvoinen - täällä asustelee paljon taiteilijoita, sillä monet asunnoista on rakennettu vuorten sisään ja näin ollen vältytään maksamasta veroja (tai jotain tällaista yritin parhaani mukaan ymmärtää espanjankielisestä opastuksesta), ja taiteilijathan tunnetusti eivät välttämättä rahassa kylve. Ihmiset asuvat siis luolissa. Luolien eteen on rakennettu pieni osa taloa - tässä osassa on yleensä kylpyhuone ja keittiö. Itse luolassa nukutaan, sillä siellä lämpötila pysyy tasaisena eikä lämmitystä tai ilmastointia tarvita. Selvää säästöä!


Albaicin ja Sacromonte tulivat meille tutuiksi toisena Granadan päivänä, kun lähdimme taas kiertämään kaupunkia ilmaiselle kävelykierrokselle. Opastus oli tosi jees, mutta sää sen sijaan ei. Sään takia meitä oli kierroksella vain me kolme ja neljäs tyttö. Tämä neljäs tyttö ei puhunut englantia, joten oppaamme (latvialainen) vaihtoi lennosta englannin espanjaan. Tämähän sopi meille, koska kieltähän tänne oli tultu oppimaan, mutta välillä toki katkesi ajatus ja puhe meni toisesta korvasta sisään, toisesta ulos... Sää oli tosiaan tällainen: satoi kaatamalla ja "lämpöä" oli noin 9 astetta. Onneksi tämä oli reissun ainoa päivä, kun saimme osaksemme huonoa säätä - meanwhile in Valencia koko viikko oli täyttä sadetta. Kostean päivän jälkeen oli mukava vetää kuivat vaatteet päälle, hypätä autoon ja hurauttaa motaria pitkin Sevillaan ja lentokentälle. Kyllä reissaaminen on mukavaa, mutta kyllä kotiinpaluukin on vaan aika ihanaa!